Billnäs ja Fiskars – kaksi ruukkia


Syksy oli saapunut. Minä suunnistin tutustumaan Billnäsin ja Fiskarsin nykyisyyteen. Molemmat kohteet olivat tuttuja aikaisemmista käynneistäni, mutta varsinkin Billnäsissä on viime aikoina tapahtunut paljon.

Ehdottomasti Karjaan kautta Billnäsiin!

Auto kohti länttä. Aamun harmaus rupesi kirkastumaan lähestyttäessä Billnäsiä. Vau mitkä maisemat, kun ajelin Billnäsin kylään. Navigaattori ja myös tienvarsikyltit ohjasivat Karjaan kautta ja tämä on ehdottomasti se tie, jota pitkin kannattaa kohteeseen saapua.

Vasemmalla näkyi ruukin alue joen toisella puolella ja tie laskeutui kyläkeskukseen. Silta yli joen oli remontissa, mutta yli pääsi. Ruukille kuuluneissa taloissa on vuosiluvut ja ruukin silloisen isännän nimikirjaimet. Historiaa…

Billnäsissä tapahtuu…..

Olin sopinut tapaamisen myyntipäällikkö Petri Hiltusen kanssa. Billnäsin ruukin omistaa nykyisin Olli Muurainen, joka on kasvattanut yrityksestään Management Events kansainvälisen toimijan. Billnäsissä järjestetään kesäisin tapahtumia: Puutarha-, Antiikki-, ym. Tapahtumien aikana alueelle on sisäänpääsymaksu, mutta muina aikoina alueella voi kierrellä oppaiden kanssa ja tutustua alueen historiaan.

Ruukin henki näkyy edelleen

Osa vanhoista rakennuksista on remontoitu ja ne ovat saaneet uuden elämän. Kaikessa on otettu huomioon alueen oma henki. Entiseen piirrustuskonttoriin on valmistunut Ruukin Majatalo, josta löytyy majoitushuoneita. Viisi patruunaluokan kahden hengen huonetta omilla mukavuuksilla ja 13 seppäluokan huonetta. Näiden huoneiden mukavuudet löytyvät käytävän varrelta, jossa on wc:t ja suihkuhuoneet. Majatalosta löytyy myös alakerrasta Ravintola Ruukinpatruuna ja lisäksi kokoustilaa. Viihtyisästi sisustetut huoneet.

Entinen konttorirakennus muuttunut majoitustiloiksi

Uusimmat majoitustilat olivat valmistuneet vain pari viikkoa sitten vanhaan konttorirakennukseen. Se vaalenapunainen talo, joka sijaitsee tien laidassa. Rakennusta ei voi olla huomaamatta, kun ohitse ajaa. Hienoja huoneita, jotka eivät ole mitään standardihuoneita, vaan persoonallisia. Varsinkin kylpyhuoneratkaisut ovat varsin luovia. Konttorin vanha henki on jätetty elämään huoneisiin. Hienoa! Yksi kokoustilakin rakennuksen yläkerrasta löytyy ja sieltä löytyy myös sviitti.

Uusia kokoustiloja valmistuu

Kiertelimme alueella ja mukaamme oli liittynyt Jonna Pitkänen. Uutta kokooustilaa valmistuu kovaa vauhtia Billnäsiin. Uusi tila oli melkein valmis piipun viereisessä rakennuksessa. Joen toiselle puolelle valmistuu uutta tilaa ensi vuoden puolella. Joen yli pääsee kävelysiltaa pitkin. Iso paja on vielä kehittymässä, mutta nyt sitä voi hyvin käyttää tapahtumien yhteydessä. Suunnitelmia on….

Billnäsin piippuko kuin Pisan torni? – Ei enää

Alueella on näytepuutarhoja huvimajoineen. Ne heräävät elämään taas ensi keväänä. Muistin edellisiltä käynneiltäni, että Billnäsin piippu oli ollut vähän kuin Pisan torni, mutta mitä ihmettä, eihän se ole vino! Näköharha? Ei, ei, vaan piippu on korjattu tänä kesänä. Korjaus tuli maksamaan 70 000 EUR. Melkoinen summa. Piipun korjausta avusti Museovirasto. Pihalla oli vielä kasa teräsvanteita, joita tarvittiin, kun piippua rakennettiin. Se oli purettu melkein alas asti ja sitten koottu uudelleen… ja nyt oli siis suora.

Vuosiluvut kertovat historiaa

Alue on arkkitehtoonisesti varsin upea ja minua viehättää nuo vuosiluvut ja nimikirjaimet rakennusten seinissä. Ne kertovat alueen omaa historiaa. Billnäs siis kehittyy kovaa vauhtia. Miltäköhän alue näyttää muutaman vuoden kuluttua?

Katso enemmän kuvia Billnäs kehittyy

Toinen ruukki – Fiskars

Billnäsistä siirryin naapuruukin puolelle: Fiskarsiin. Fiskars on muodostunut taiteilijoiden ja käsityöläisten asuinpaikaksi ja he ovat tuonneet alueelle oman ilmeen. Kesäisin varsin vilkas paikka oli nyt rauhoittunut.

Ravintola Kuparipaja tarjoaa lounasta

Ensimmäiseksi piipahdin Fiskars Infossa Fiskars Forumissa, josta löytyy kokoustilaa tuon infon lisäksi. Alueen kartta mukaan ja sitten lounaalle Ravintola Kuparipajaan. Päivittäinen lounas oli tarjolla. Alkupalat ja keitto noutopöydästä ja sitten oman valinnan mukainen lämmin ruoka tuotiin pöytään. Ruoka oli maistuvaa. Jälkiruuaksi kupponen teetä. Miljö on viehättävä. Ryhmille on tarjolla oma ryhmämenu (noutopöytä).

Fiskarsin museo kertoo ruukin elämästä ihmisten kautta

Lounaan jälkeen siirryin tutustumaan Fiskarsin museoon, joka oli ollut mielessä jo pitkään. Nyt vihdoin käynnistäni tuli totta.

Viehättävä keltainen kivirakennus kohoaa Museomäellä. Kodikas museo on keskittynyt kertomaan ruukkilaisten elämästä. Perusnäyttelyssä kerrotaan ruukkilaisten työstä, asumisesta ja elämästä 1800-luvulta 1940-luvulle.

Kolme rakennusta: museo, Yläruukki ja Slaggbyggnaden

Museo koostuu kolmesta eri rakennuksesta. Kivitaloa vasta päätä tien toisella puoella on Yläruukki, jossa kerrotaan teollisesta toiminnasta ja hiukan alempana näistä rakennuksista sijaitsee Slaggbyggnaden, jossa esitellään asumista ja sairaalaa. Slaggbyggnadeniin on sisustettu lesken ja poikamiehen asunnot. Ruukissa pidettiin huolta ihmisistä niin työikäisinä kuin myöhemminkin. Leski sai jäädä asumaan ruukin asuntoon.

Museossa kerrotaan harrastuksista kuvin ja esinein. Museon yläkerrassa kouluhuoneessa kerrotaan koulunkäynnistä. Esillä on vanhat pulpetit ja pulpetilla liitutaulu, jota pyyhittiin jäniksenkäpälällä. Ei silloin vielä sieniä tunnettu.

Ruukkilaisten asunnot ja Karl Wimanin tarina

Yhteen huoneeseen on katettu ruukkilaisen tyypillinen ateria. Katossa roikkuu ruisleivät orressa. Ja arvatkaapa koska leivät on orteen laitettu? Vuonna 1949, kun museo avattiin! Huoneessa on myös isokokoinen pahvikuva ruukin uskollisesta työntekijästä Karl Wimanista ja taustalla koko seinän kuva hänen kammarista. Karl Wiman teki mittavan työuran ruukissa. Aloitti jo 9-vuotiaana konepajan ”polttopuuosastolla”. Kymmenvuotiaana hän oli töissä Fiskarsin valimolla. Työt jatkuivat kuolemaan asti. Kalle kuoli 1940.

Maailman pienimmät sakset?

Museossa on esillä myös Fiskarsin teollisia tuotteita. Vitriinissä on atrimia. Löytyypä sieltä ehkäpä maail
man pienimmät sakset. Niin ja sitten ehkä ne suurimmatkin. Kuparipannujakin on aikanaan Fiskarsissa tehty ja niinpä museosta löytyy 100 kupinkin kahvipannu. Siitä on riittänyt isollekin porukalle kahvit.

Löytyi Kajsa Wargin keittokirjakin

Museossa järjestetään lapsille työpajoja ja kesäisin ilona on lampaita ja hevosia. Lapsiperheille on tarjolla aikamatkoja. Puutarhaakin on laitettu. Kiva kohde. Minusta varsin mielenkiintoinen. Kiva lähestyä ruukin historiaa juuri asukkaiden näkökulmasta. Museossa näin ensimmäisen kerran niin monessa esille tulleen Kajsa Wargin keittokirjan, joka 1800-luvulla oli varsin tärkeä nuorille ja varmaan vanhemmillekin naisille.

Kynttilöitä, ruokaa ja kävelykierros pääraitilla

Aika riensi ja oli sanottava näkemiin. Vielä oli ehdittävä katsastamaan Fiskars Forumin kokoustilat ja muutama uusi puotikin. Niin ja piti ehtiä kynttiläkauppaan….. tiesitkö, että Desicon tehtaanmyymälä on Fiskarsissa? Tiesin, mutta en ollut aikaisemmin ehtinyt käymään. Nyt suuntasin siis sinne. Kynttilöitä oli pitkää, lyhyttä, paksua ja ohutta ja värivaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Valinnan varaa on siis jokaiseen makuun. Ostoksiakin tein.

Sitten kohti Fiskarsin pääraitille. Kävin katsastamassa uuden ”Ruukin pottu ja sipuli” kaupan. Myynnissä nimen mukaisesti elintarvikketia lähialueelta. Paljon myös luomua. Petri´s Chocalate Room oli suljettu, joten siellä kävin vain oven takana. Mutta jos kiinnostaa suklaamaistiaiset, niin niitä siellä järjesteään ryhmille. Tähän aikaan vuodesta paikka on avoinna vain viikonloppuisin. Kesäaikaan kyllä arkisinkin.

 

Opastaulut kertovat historiaa

Kävelin reippaasti pääraittia edestakaisin ja luin samalla kävelyreitin varrella olevia opastetauluja. Niiden avulla pääsee helposti Fiskarsin historiasta perille. Pääraitin varrella olevat kasarmit rakennettiin aikanaan työväen asunnoiksi. Toinen niistä on Engelin käsialaa ja toisen on suunnitellut J.A.Wiik. Monissa kuvissa esiintyvä punatiilinen kellotornirakennus on aikanaan rakennettu kouluksi ja silloin se oli paljon pienempi ja vielä ilman kellotornia. Rakennusta korotettiin ja kellotornikin siihen lisättiin 1830-luvulla.

Fiskars Forum ja Rautarouvat

Fiskars Forumista löytyy kokoustilaa, jotka pääsin näkemään myös. Sitten vielä takaisin Kuparipajaan, jonka näyttelytilassa avattiin syyskuun lopussa Rautarouvat näyttely. Upea mosaiikkityö kiinnittää ihan ensimmäiseksi huomion. Valtava työ on ollut sen kokoamisessa. Näyttelystä löytyy myös monta isoa hahmoa, jotka ovat liitutauluja ja niihin saa näyttelyvieraat jättää omat terveiset.

Yhden hahmon käsivarresta löytyi sopivasti tilaa ja niinpä raapustin oman nimeni… oliko mielikuviteuksen puutetta, kun en muuta keksinyt? Minä pidin näyttelystä.

Puulajipolku esittelee monia eri puulajeja

Fiskarissa on myös 1,8, km pitkä puulajipolku. Valitettavasti nyt aika ei riittänyt sen kulkemiseen, mutta jotain jää seuraavaan kertaan. Puulajipolun ensimmäinen kohde on Kuparipajan edustalla. Iso tervaleppä.

Päivä rupesi kääntymään illaksi ja oli aika lähteä kotimatkalle.

Kolmas ruukki Antskog

Navigaattoriin määränpääksi koti ja kas, viisas laite opasti minut Länsi-Uudenmaan vaihteleville kyläteille. Oli mukava ajaa rauhallisia teitä ja kohta jo olinkin Antskogissa. Nyt oli pakko pysähtyä ja hiukan katsella ympärille, että mitä täällä on jäljellä menneistä ruukin ajoista. Nyt olisi tarvittu opasta…. suosittelenkin, että ryhmät varaavat paikallisoppaan mukaan ruukkikierrokselle. Muutama kuva ja sitten taas auton rattiin.

No kohta ajelin jo Sammatissa ja lopulta tulin Turun moottoritielle. Tunneleita: Leppäkorpi… ja pitkä yli 2 km:n pituinen Karnainen ja sitten vielä Lehmihaka. Lohjan kohdalta ylös Hanko-Porvoo-tielle ja sitten vielä tunnin ajo kotiin.

Näin oli jälleen yksi mielenkiintoinen tutustumispäivä takana ja moni asia oli selvinnyt ja paljon oli nähty… niin ja tavattu yhteistyökumppaneita. Nyt on taas mukava tehdä töitä, kun tietää kuka on sähköpostin tai puhelimen toisessa päässä.

Enemmän kuvia Fiskarsista näet Fiskars henkii historiaa