Espoon Automuseo – tieliikennehistoriaa ja nostalgisia ajoneuvoja

Espoon Automuseo oli herättänyt kiinnostuksen

– Espoon Automuseo kiinnostaa, mutta miten sinne pääsisi? Näin olin jo jonkin vuoden ajatellut, kun aikanaan huomasin Kaisankodissa käydessäni, että Kaisankodin vieressä sijaitsee Automuseo. Aika kului, eikä tullut selvitettyä käyntimahdollisuutta, mutta asioilla on tapana selvitä, nin nytkin.

Tänä syksynä tuli tilanne, että oli löydettävä sopivia kohteita helsinkiläiselle ryhmälle, joka halusi tehdä syysretken lähialueelle.

Tuli mieleen Espoon Automuseo. Sopisiko kohde? Entä mitä muuta päivään laittaisi? Marraskuu ei ole se kaikkein helpoin kuukausi järjestää matkaa…. Ulkokohteita ei ajankohdan takia ehkä ole järkevä ottaa mukaan. Eihän niissä juurikaan ole katsottavaa, kun luonnolla on lepokausi. Moni kohde on myös avoinna vain keväästä syksyyn.

No matka saatiin valmiiksi ja iltapäiväkohteeksi valikoitui Espoon Automuseo, jota esitellään ryhmille tilauksesta silloin kun kohde ei ole virallisesti avoinna.

Koska kohde oli minullekin tuntematon, niin ajattelin, että nyt olisi itsellekin hyvä mahdollisuus tutustua kohteeseen. Tuumasta toimeen…. ja auton nokka marraskuisena keskiviikkona kohti Espoota.

Espoon Automuseossa riittää nähtävää

Espoon Automuseo on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut automuseo ja on myös yksi suurimmista ajoneuvomuseoista. Siellä on noin sata autoa ja samanverran kaksipyöräisiä. Esillä on myös kodin esineistöä. Ajoneuvot ja esineistö on sijoitettu kahteen kerrokseen. Tilaa on lähes 2 000 neliötä. Ajoneuvoja ja esineistöä on näytteillä noin sadan vuoden ajalta.

Automuseo historiallisessa ympäristössä

Espoon Automuseo sijaitsee maalaisidyllissä Pakankylän kartanon (nykyisin Kaisankoti) entisessä graniittisessa navetassa. Rakennus on valmistunut 1915.

Ryhmävierailu Espoon Automuseoon

Olin suunnitellut Espoon retken Pitäjänmäen-Konalan Ikäihmisille ja heitä odotettiin iltapäiväksi Espoon Automuseoon. Aamupäivä oli kulunut ryhmältä muualla Espoossa. Ehdin itse sopivasti ennen ryhmää museoon ja vaihtamaan tervehdykset kohteen oppaan kanssa.

Bussi kaarsi pihalle

Aikataulun mukaisesti ryhmän bussi kaarsi portista pihalle. Museon opas hyppäsi bussiin ja toivotti ryhmän tervetulleeksi kertoen myös lyhyesti kohteesta. Sitten ei muuta kuin sisälle tutustumaan. Ison ryhmän siirtyminen sisätiloihin vei oman aikansa, mutta kaikkien päästyä sisään, opas rupesi esittelemään alakerran ensimmäisessä tilassa olevia autoja.

Autoja voi myös vuokrata

– Nämä ovat sellaisia autoja, joita me käytämme ja siksi ne ovat tässä tilassa. Tästä pääsee siirtämään autot ulos tuon ison oven kautta, näytti ja kertoi opas Paul Öller.

– Tätä autoa voi vuokrata hääkuljetuksiin näytti Öller ja kertoi kuinka hassusti kävi, kun kerran hääparia kuljettaessa auton konepellillä loikkaava sulava vinttikoira oli tippunut ja Öller oli huomaamatta ajanut koristeen yli. Tuli aika kalliiksi korjaus ja taisi vuokrasumma huveta siihen. Kuulijat elivät tarinan mukana.

Oli aika siirtyä seuraavaan tilaan. Autot on sijoitettu rakennuksen reunoille ja kävijät kulkevat keskikäytävää pitkin. Molemmin puolin oli nostalgisia autoja, oli avoautoja, urheiluautoja ja koko kansan autoja. Autot tuntuivat tuovan kävijöiden mieleen paljon muistoja.

Oy Nokia Ab:n Kaapelitehtaan edustusauto

No löytyypä museosta myös vallan muhkea edustusauto – kuuden hengen GAZ-13 Tsaika. Auto oli ollut Nokian Kaapelitehtaan omistuksessa. Näyttelyn Tsaika on Oy Nokia Ab:n Kaapelitehtaan neuvostokauppojen yhteydessä saaduista Tsaikoista toinen. Auto oli yhtiön käytössä vuoteen 1981. Sen jälkeen se poistettiin rekisteristä ja lahjoitettiin museolle.

Kävijöillä kerrottavaa

Usein näillä ryhmämatkoilla on myös kävijöillä paljon omia tarinoita. Näin myös tälläkin kerralla. Mukana oli miehiä, jotka tiesivät autoista aika paljon. Kuulimme miten oli kerran käynyt, kun Neuvostoliitosta oli tullut delegaatio ja heitä kuljettanut auto oli mennyt rikki. Korjaus oli sujunut yötyönä, kun paperissa oli ollut oikea nimi. Kuulimme myös autojen korjauksista ja aika monta muutakin tarinaa. Niistä opas kiitti ja lupasi hyödyntää seuraavissa opastuksissa.

Yläkerrassa näyttely jatkuu

Kun alakerran autot oli katsastettu, siirryttiin yläkertaan. Portaat vaativat kävijöiltä liikkuvuutta, mutta kaikki näyttivät sinne kiipeävän. Yläkerta on lämmittämätöntä tilaa, joten se kannattaa huomioida, jos museossa vierailee kylmänä vuodenaikana.

Yläkerrassa on ehkä hiukan uudempia autoja, toki niilläkin on jo ikää. Polkuautojakin oli ja hieno Fordin mainosvalo ja niin paljon muutakin.

Yläkerrassa käveltiin toiseen päähän ja sitten taas portaita alas. Näin oli kierros tehty.

Museon kaupassa tehtiin ostoksia

Espoon Automuseossa on myös pieni puoti sisäänkäynnin yhteydessä. Hyllyissä on postikortteja, kirjoja ja näyttipä siellä olevan ainakin neppisautoja. Muistatteko? Niillä leikittiin hiekkalaatikossa. Rakennettiin hiekkateitä ja neppaamalla liikutettiin autoja. Kenen auto oli voittajana maalissa….

Palaute hyvää ja kävijät tyytyväisiä

Ryhmän oli siirryttävä kotimatkalle, mutta minulla oli vielä mahdollisuus vaihtaa muutama sana oppaan kanssa.

Olin ehtinyt kyselemään matkanjohtajan mielipidettä matkasta ja kohteesta. – Hyvin on kaikki mennyt. Ihmiset ovat tykänneet. Ruoka oli hyvää ja oppaat ovat ollet erinomaisia joka kohteessa, kertoili matkanjohtaja Kaija.

Niinpä sain antaa hyvää palautetta myös Espoon Automuseoon. Minustakin näytti siltä, että museossa viihtyivät sekä naiset että miehet. Helposti tällainen kohde mieletään miesten kohteeksi, mutta näin ei sunkaan ole. Itsekin ihan mielellään siellä katselin. Niin monta tuttua automerkkiä omasta lapsuudesta…..

Näin oli siis Espoon Automuseokin tullut minulle tutuksi ja nyt voin sitä myydä paljon helpommin, kun itse sen tunnen ja varsinkin kun näin omin silmin miten kaikki sujui ja tärkentä, että kävijät viihtyivät.