Helene Schjerfbeckin jalanjäljillä marttojen kanssa

Tämä vuosi on Helene Schjerfbeckin juhlavuosi. Taiteilijan syntymästä on 150 vuotta. Juhlavuotta vietetään lukuisin näyttelyin, joista yksi on Tammisaaren museokeskus EKTAssa: Helene Schjerfbeck ja sielunsisaret. Tämä näyttely ja paljon muutakin taiteilijan elämästä tuli Mäntsälän Martoille tutuksi, kun martat tekivät kesäretkensä Tammisaaren ja Snappertunan maisemiin.

Tässä matkakertomus matkastamme. Olin ryhmän matkanjohtajana. Matka sai paljon kiitosta matkustajilta. Tämä on matka, jota voin hyvin suositella. Räätälöin mielellään juuri teidän ryhmälle oman matkan.

Taiteilijalla oma nimikkoleivos

Tutustuminen aloitettiin nauttimalla Helene Schjerfbeckin nimikkoleivos Museokeskuksen kahvilassa. Kahvihetken jälkeen oli aika tavata itse taiteilija.

Hän istui maalaustelineensä kanssa museon pihalla. ”Tulitteko maalauttamaan potretin itsestänne?”, tiedusteli taiteilija Mäntsälän Martoilta. Aikamatka taiteilijan elämään alkoi.

Kävelykierros Tammisaaren vanhassa kaupungissa

Museon pihasta lähdettiin tutustumaan Tammisaareen taiteilijan silmin.

Kävelykierroksen aikana kuultiin monta tarinaa taiteilijan elämästä ja hänen taiteesta.Raottipa taiteilija hiukan ystävyyttään Einar Reuteriinkin…..

Pistäydyttiin myös Tammisaaren kirkossa ja ihailtiin merimaisemia kävelykierroksen aikana. Kierroksen päätteeksi tutustuttiin ”Helene Schjerfbeck ja sielunsisaret”- näyttelyyn sekä museossa keväällä avattuun pysyvään Helene Schjerfbeck – näyttelyyn.

Lemmenpolkua pitkin

Ruokailun jälkeen martat suuntasivat kohti Snappertunaa, jossa tutustumiskohteina olivat Snappertunan kaunis pieni puukirkko, Helene Schjerfbeckinkin tauluissa nähty, ja Forngården – Talomuseo sekä Raaseporin linnanrauniot.

Forngården kertoo länsiuusmaalaisesta kansankulttuurista 1700- ja 1800-luvulla. Museo on suurelta osin yhden miehen, opettaja Einar Öhmanin, työn tulosta. Museo avattiin vuonna 1958. Museon keskeisenä rakennuksena on Halstön talo saaristosta, Öhmanin kotitalon päärakennus, jonka vanhin osa on rakennettu 1713.

Talomuseolta vie Lemmenpolku Raaseporin linnan raunioille. Helene Schjerfbeckin johdolla käveltiin tämä n. 500 metrin matka. Kaunis länsiuusmaalainen maisema ihastutti. Romanttisesta nimestään huolimatta kuultiin myös aika hurjiakin tarinoita 1520-luvulta, jolloin linnanvouti oli menettänyt päänsä kuninkaan vaihdon myötä.

Ainutlaatuiset Raaseporin linnanrauniot

Lemmenpolkua pitkin saavuttiin Raaseporin linnanrauniolle. – Nämä maisemat ovat minulle tuttuja niiltä ajoilta, kun vietin täällä kesiä veljeni Magnuksen johtaessa linnan ensimmäisiä restaurointitöitä 1890-luvulla, kertoi taiteilija. Martat kävivät katsomassa miltä linnan sisäpihalla näytti tänä päivänä.

Linnanvoudin tupa Suomen vanhimpia turistikohteita

Linnanrauniolta käveltiin kahville Linnanvoudin tupaan, joka sijaitsee linnanraunioiden vieressä. Kahvilana toimiva Linnanvoudin tupa on palvellut matkailijoita vuodesta 1893 ja kuuluu Suomen vanhimpiin turistikohteisiin. Nykyisin tupa toimii kesäkahvilana, jossa on tarjolla myös lounasta.

Kahvittelun jälkeen oli aika suunnata takaisin Tammisaareen, jotta taiteilijan rooliin hienosti eläytynyt oppaamme pääsi viettämään ansaittua lepohetkeä ennen seuraavien päivien opastuksia.

Helene Schjerfbeckistä ilmestynyt uusi kirja

Helene Schjerfbeckistä on kirjoitettu useita kirjoja, mutta tänä vuonna ilmestynyt Tove Virran kirjoittama ”Helene Schjerfbeck – muistamme hänet” teos keskittyy taiteilijaan henkilönä ja perehtyy hänen elämäntarinaan. Kirjaa on ollut tekemässä marttojen oppaana Helenen rooliin eläytynyt Anne Ingman, joka teki tutkimustyön ja haastattelut kirjaa varten. Näin ei ole lainkaan ihme, että hänen eläytyminen Helenen rooliin oli niin todentuntuista. Hän tuntee varmasti roolihahmonsa elämän yksityiskohdat kuin omat taskunsa. Kirjaa on myynnissä mm. Museokeskus EKTAssa.