Karhukuvaus Kuusamossa

Vietin heinäkuun alussa viikon Kuusamossa opiskellen kuvankäsittelyä Kuusamo-opistossa. Voin suositella opiston kursseja. Tämä oli toinen kerta, joten pientä vertailua on. Ensimmäisen kerran olin Kuusamo-opiston kurssilla edellisenä kesänä vuonna 2013. Silloin opiskelin digivalokuvausta. Molemmat kurssit olivat varsin inspiroivia. Kivoja samanhenkisiä ihmisiä ja mukavat opettajat. Niin ja ne Kuusamon maisemat… ne vievät sydämen.

Lähdettiin karhuja kuvaamaan

Karhukuvaus II-6246

No mutta pysytään otsikossa…. Tänä vuonna kurssilaisille tarjottiin mahdollisuutta käydä kuvaamassa karhuja Karhukuvaus Kuusamon kuvauspaikalla Venäjän rajan tuntumassa. Pitihän tähän tilaisuuteen tarttua ja lähteä ihmettelemään karhuja…..

Mitään takuuta ei tietenkään voitu antaa, että niitä karhuja siellä näkee, mutta toivorikkaina yli 20 kurssilaista kuvausmökkeihin lähti. Osa oli omalta kurssilta, osa opiston muilta kursseilta.

Hiukan sateisena keskiviikkoiltana suuntasimme autojen nokat kohti kuvauspaikkaa, jonne kesti ajella n. 45 min verran. Autot jätettiin tien päähän, josta sitten jatkettiin pitkänä jonona metsäpolkua tarpoen 300 m varsinaiselle kuvauspaikalle.

Karhujen kanssa samalla polulla

Samassa metsässä me siis kuljettiin kuin karhutkin… ja jonon alkupää onnistui yhteen sellaiseen katsekontaktin saamaan. Karhulle oli kyllä tullut kiire, kun oli ymmärtänyt keitä sieltä tulee. No ehkä ihan hyvä, että minä siellä jonon loppupäässä en tuosta kohtaamisesta mitään tiennyt. On nimittäin tunnustettava, että tokihan tietoisuus karhujen olemassa olosta jännitti.

Kuvauspaikkamme Venäjän rajan tuntumasssa
Kuvauspaikkamme Venäjän rajan tuntumasssa

Polku päättyi kahteen kuvausmökkiin, joihin nyt jakauduimme. Koska meitä oli iso ryhmä, niin ihan kaikille ei riittänyt omaa kuvauspaikkaa, mutta osa olikin tullut vain katsomaan. Tosiasia myös on, että kuvauskaluston on syytä olla sellainen, joilla karhuja kannattaa kuvata ja, että sillä saa järkeviä kuvia. Joten itsekin nyt etsin pidempää objektiivia seuraavaa kertaa varten….. No tokihan omalla zoomilla ihan kelpo kuviakin sain, mutta oli tilanteita, joissa olisi ollut kiva omistaa pidempi kuvausputki. Kuten silloin, kun toisena iltana (lähdin vielä uudelleenkin kuvaamaan) kuvauspaikalle ilmestyi karhuemo kolmen pennun kanssa…. ja pennut kiipesivät aika kaukana olevaan mäntyyn tai kun merikotkat liitelivät kuvauspaikan yläpuolella.

Onneksi sadekin oli loppunut ja kuvausilma oli ihan kohtuullinen. Valon määrä tuohon aikaan illallakin Kuusamossa on kuitenkin ihan kiitettävä ja nykykameroiden kehittyneisyys isoine ISOlukuineen antavat hyvät mahdollisuudet onnistuneisiin kuviin.

Karhuja… kuvaus alkakoon

karhut-5198

Eikä tarvinnut pelätä, että emme näkisi karhuja, sillä heti saavuttuamme huomasimme yhden karhun jo käyskentelevän kuvauskentällä. Ei muuta kuin kamerat kiinni kuulapäähän ja kuvia räpsimään. Hetken odottelun jälkeen ilmaantui lisää karhuja metsästä. Jokainen uusi tulokas säpsäytti ja sai kamerat laulamaan. Lopulta karhuja oli seitsemän. Mikä niitä sitten houkutteli paikalle? Ruoka…. tottahan toki. Veikko, joka paikan omisti, oli vienyt aikaisemmin päivällä kentälle haaskoja ja kalaa. Kalat oli laitettu kannelliseen astiaan, mutta hyvin olivat karhut oppineet. Ei muuta kuin tassulla kiinni kanteen ja kansi ylös ja sitten syömään…

Ruokintapaikan yläpuolella päivysti lokit ja merikotkat. Enpä ollut aikaisemmin merikotkiakaan luonnossa nähnyt. No nyt olen.

Lokit-6104
Lokit odottamassa omaa osuuttaan…..

Hyvinhän ilta kului karhuja seuratessa. Oli isoja uroskarhuja, pienempiä naaraskarhuja ja nuoria, emon juuri häätämiä vuoden ikäisiä karhuja. Kuvia tuli paljon – satoja. Osa jopa ihan kohtuullisia. Itse käytin zoomia myös vähän kuin kiikarina, mutta ihan  oikeatkin kiikarit olisi voinut mukana olla.Karhukuvaus II-6210

Pois lähdimme taas pitkässä jonossa n. klo 22.30 ja toivoimme, että yksikään karhu ei meidän polulle osu. Eikä osunut – onneksi. Auton nokat kohti Kuusamo-opistoa. Ajomatkan aikana onnistuimme näkemään myös muutaman hirven… porojahan Kuusamossa näkee lähes jokaisen ajomatkan aikana, mutta hirviä harvemmin.

Toinen kerta vielä

karhut-5481

Olipas kokemus… mutta enpä arvannut, että olisin jo perjantai-iltana jälleen karhukuvausmökissä. Mutta niin vain tapahtui. Tuli toinen mahdollisuus ja ei muuta kuin uudelleen kuvauspaikalle. Nyt meitä oli vain kuuden hengen porukka ja kuvaustilaa oli riittävästi jokaiselle. Sääkin oli nyt parempi. Pilvinen, mutta poutaa. Pilkisti se aurinkokin muutaman hetken. Jälleen vaelsimme tuon 300 metrin matkan kuvausmökeille. Nyt valitsin toisen kuvausmökin, joten tuli ehkä hiukan toinen kuvakulma näihin karhukuviin.

Karhukuvaus II-6280

Illan yllätys….

Kamerat kiinni kuulapäihin ja karhuja kuvaamaan, sillä siellähän niitä jo kolmen karhun verran oli nauttimassa iltaruokaa. Ja lisää tuli tasaiseen tahtiin. Perjantai-illan aikana näimme kaiken kaikkiaan viitisentoista karhua. Kaiken kyllä kruunasi emokarhu kolmen pennun kanssa. Kun pennut ilmaantuivat kuvausmökkimme nurkalle, tuli meihin liikettä… kun ei tiennyt kuinka kauan ne näköpiirissämme ovat. Äkkiä kamera käteen ja ensimmäiset otokset otettiin jo ikkunan läpi.

Kuka näitä voisi vastustaa?
Kuka näitä voisi vastustaa?

Pentuja oli peräti kolme ja ne kulkivat kiltisti emon perässä. Emo katsoi kyllä parhaimmaksi viedä pennut metsän suojaan, sillä kentällä oli useampi uroskarhu aterioimassa. Meille kerrottiin, että uroskarhu oikein hurjalle päälle osuessaan voisi pennut tappaa, jotta pääsisi parittelemaan naaraan kanssa. Jälkikiimaa oli vielä ilmassa.

Veikeät karhunpennut

Näin pennut katosivat näkökentästämme, mutta ilmaantuivat jonkin ajan kuluttua kauempana olevan korkean männyn juurelle. Mitäpä pennut tekivät? Kiipesivät ylös männyn runkoa! Kyllä olivat ketteriä… suit sai sukkelaan korkealle, josta sitten tähystivät: Missä se äiti oikein on? Äiti oli yrittämässä päästä osingolle ruuasta. Ja onnistuihan äiti.

Pennut ja emo-6303

Emo palasi metsään ja nyt yritti tulla pentujen kanssa aterialle, mutta ei, se ei onnistunut. Pennut jälleen metsän turvaan ja kohta taas näimme pentujen kiipeävän samaan mäntyyn. Yksi pennuista hiukan empi, mutta kun sisarukset näyttivät esimerkkiä ja ihan kuin olisivat huudelleet: Hei tule jo! niin se viimeinenkin lähti kapuamaan ylöspäin. Korkealle, korkealle vei pentujen tie. Siellä ne männyn oksalla seisten tutkailivat jälleen äidin perään.

Karhupainia

karhut-5485

Kyllä oli hauska seurata karhujen touhuamista. Osa kyllä ihan touhusikin. Kauempana oli hyvä niitty, jolla painia ja hiukan mitellä voimiaan. Joku uros yritti saada naaraan huomion, mutta vesiperä tuli… Joku karhuista sai jo vatsan täyteen ja jatkoi matkaa. Lopulta myös emokarhu keräsi pesueensa ja lähti toiselle ruokintapaikalle. Naapuritilalla on myös kuvauspaikka, ja päättelimme emon vievän pentunsa sinne syömään… jospa siellä olisi rauhallisempaa.Pennut ja emo-6340

Näin mekin sitten uskalsimme lähteä kuvausmökistä pois. Tällä kertaa kuvausiltamme venyi melkein puoleen yöhän. Välillä, kun emme nähneet emoa pentujensa kanssa, emme uskaltaneet poistua, sillä olisi voinut sattua, että osumme samalle polulle tämän seurueen kanssa ja silloin siitä ei olisi ehkä hyvää seurannut. Mehän tiedämme kuinka rajusti emo voi pentujaan suojella.

Karhukuvaus II-6094

Niin oli tämäkin uskomattoman upea kuvausilta lopussa ja jälleen kamerassa oli satoja kuvia karhuista… eränlaista hulluutta tämäkin… tämä valokuvaus. Hiukan mietin toiseksi illaksi kuvaamaan lähtemistä, mutta onneksi lähdin. Niin uskomattoman upeata oli nähdä kaikki karhut ja varsinkin nuo suloiset pennut.

Olipa kokemus! Kun Kuusamoon lähdin, niin enpä arvannut, että tällainen mahdollisuus tulisi. Olin kyllä lukenut näistä karhukuvauskeikoista ja salaa unelmoinut, että jospa kerran… näin ne unelmat sitten joskus myös toteutuvat.

Karhukuvaus II-6260

Kuvauspaikka

Maisema ja kuvauspaikka-6344
Kuvausalue on vasemmalla olevan aidan takana.

 

Muutama sana tähän loppuun vielä noista kuvausmökeistä. Niistä minulta kysytään, kun kerron käyneeni kuvaamassa karhuja.  Mökit olivat ihan reilun kokoisia, joissa oli tilaa noin 10-12 hengelle kuvata omalta paikalta karhuja. Mökeissä oli isot ikkunat, joiden alaosasta sai lasin irti ja kameran sai hyvin suunnattua kuvauskentälle. Osassa paikoissa oli kuulapää, johon kameran sai kiinni, mutta ihan yhtä hyvä, jos ei parempikin, oli käyttää hernepussia kameran alla. Itse kuvasin ensimmäisenä iltana kuulapään avulla, mutta toisena iltana kokeilin hernepussia ja siitä ehkä pidin enemmän. Mutta ehkä tuo vaatii vain harjoittelua. Mukavat bussin penkit olivat istuimina. Hyttysiä varten ikkuna-aukoissa oli hyttysverkot, mutta meitä eivät nuo hyttyset juurikaan kiusanneet. Mökistä löytyi myös kahdet kerrossängyt, joten öitäkin siellä voisi viettää. Kuivakäymäläkin hätätapauksia varten, mutta sen käyttöä pyydettiin välttämään, jos suinkin mahdollista. Karhut eivät niinkään säikähdä ääniä esim. kameran äänet eivät niitä näyttäneet haittaavaan lainkaan, vaikka muutaman kerran karhu vieraili vain muutaman metrin päässä mökistä ja kamerat meillä tietysti lauloivat…. mutta karhuilla on erittäin hyvä hajuaisti ja varsinkin virtsan haju karkottaa ne.

karhut-5562

Karhukuvaus II-6146

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *