Keitä he olivat? Aateli yhteiskunnan rakentajana

Ritarihuoneella on parhaillaan näyttely aatelisista. Näyttely jatkuu 16.2.2014 asti. Joten, jos historia ja aateliset kiinnostavat, niin kannatta nyt kiirehtiä Ritarihuoneelle.

Sinne minäkin eilen suuntasin. Ajattelin, että tulee kaksi kärpästä yhdellä kertaa, kun pääsen katselemaan miltä Ritarihuoneella näyttää (edellinen käynti on kauan sitten)  ja samalla katsastan aatelissäädyn maailman. Niin ja pääsen kuuntelemaan kaksi asiantuntijaluentoakin. Luvassa oli luennot ”Aatelisten rooli teollisuudessa” ja ”Päämääränä jalo sydän ja avoin mieli Y.K. Yrjö Koskisen seminaarivuodet”.

Ovi auki Ritarihuoneelle

Olipas raskas ja mahtava ulko-ovi rakennukseen. Kädensijakin oli melkoisen korkealla… ovatko aateliset olleet niin isoja tai olenko olenko minä liian lyhyt? No sen tiedän, että ihan samankokoisia he olivat kuin muutkin, osa pitkiä ja osa lyhyitä. No mikä lie ollut arkkitehti Chiewitzin ajatus ovien suunnittelussa. No sisälle pääsin ja sitten mahtavat portaat yläkertaan. Takki naulakkoon ja sisälle. Näyttelyn sisäänpääsy on 10 EUR.

Eikö naiset kelpaa suvun jatkajiksi?

Sitten olikin asuttava isoon Ritarisaliin tai millä nimellä sitä kutsuisi, kun kolme seinää on täynnä aatelisvaakunoita. Yli 300 suvun vaakunat siellä on. Osa on jo sammuneita sukuja ts. ei ole ollut perillisiä ja suvun jatkajaa ei ole ollut. Osa suvuista on jatkunut naislinjassa… ja sitähän ei pidetä oikeana tapana…. pitäisi olla miespuolisia suvunjatkajia. No mitäpä me naiset tästä sanomme?

Tuttuja aatelissukuja

Sieltä korkeilta seiniltä etsin sitten tuttuja aatelisukuja. Löytyi Mäntsälän kartanon aikanaan omistaneet Möllersvärdit, mutta risti oli nimen perässä. Muistattehan Ullan, joka hurmasi Venäjän keisarin Porvoon valtiopäivätanssiaisissa 1809? No se on jo sitten toinen tarina….

Seiniltä löytyi de la Chapelle, mutta kas siinäkin risti, mutta onhan sukua edelleen Suomessa, joten mietin mikä syy ristiin…. no aatelissuku  on sammunut, mutta suku jatkuu kreivillisenä…. no mitäköhän tämäkin tarkoittaa? Asia täytyy selvittää. Kreivihän on aatelisasteikossa tavallista aatelismiestä korkeammalla, sillä aatelismies saatettiin korottaa vapaaherralliseksi eli kreiviksi.

Löytyi Aminoff muutamaankin kertaan, Armfelt, Mannerheim, Soisalon-Soininen ja monta muutakin.

Näyttelyssä esittelyssä suvut ja tavarat

Itse näyttleyyn oli koottu eri sukujen tavaroita, oli atrimia, asitoita, oli kirjoja ja vaatteita jne. Näyttelyssä esiteltiin myös historiasta tuttuja aatelisia: lääkäreitä, kirjailijoita, taiteilijoita, hyväntekijöitä. Kerrottiin Matilda Wredestä, Rosenleweistä, Hackmanneista jne. Monille varmasti ihan tuttuja nimiä Suomen historian eri käänteistä.

Aatelisten merkitys Suomen kehityksessä ollut merkittävä – säätyjako

Näyttelyssä halutaan kertoa, että aatelin merkitys Suomen kehityksessä on ollut tärkeä. Monet keskeiset vaikuttajat niin politiikassa, taiteessa, arkkitehtuurissa ja myös taiteen saralla ovat tulleet aatelissäädystä. Niinpä… hehän olivat koulutettuja ja heillä oli myös mahdollisuus. Suomessa on ollut aikanaan tiukka säätyjako, joten kaikki ei ollut edes kaikille mahdollista. Kaikki säädyt olivat kovin säädeltyjä: mitä sai ja kuului tehdä jne.

Riskejä, vekseleitä, takauksia…..

Mutta kyllä kieltämättä moni aatelissäädystä teollisuuteen suuntautunut joutui ottamaan melkoisia riskejä. Ei silloin vielä ollut pankkilainoja, vaan sitä lainattiin sukulaisilta ja ystäviltä. Miehet takasivat ristiin toistensa lainoja. Helposti, kun yksi teki vararikon, vaikutti se myös toisten toimintaan…. Jos olette lukeneet Vihreä kullan kirous kirjan, joka kertoo Serlachiusten puu- ja paperiteollisuuden synnystä, niin tiedätte kuinka kovaa se yrittäminen oli… ei siinä paljon aatelisarvot tai innokkuus auttaneet, kun rahat olivat loppu. Yrittäminen oli niin aatelistolle kuin muillekin äärimmäisen kovaa.

Miettikääpä mikä mahdollisuus oli matkustamiseen aikanaan 1700-1800-luvulla… ei se ollut ihan joka pojan tai tytön mahdollisuus. Aatelisille se oli mahdollista. He pääsivät näkemään muun maailman kehitystä ja pääsivät myös hankkimaan koulutusta ulkomailta kuten Sophie Mannerheim, joka kouluttautui sairaanhotajaksi ja perusti aikanaan Mannerheimin lastensuojelujärjestön.

Hyväntekijöitä

Näyttelyssä kerrotaan myös monesta hyväntekijästä kuten Aurora Karamzinistä – Diakonissalaitoksen prustajasta. Pitää muistaa, että monet aateliset laittoivat hyvän kiertämään. Kun oli varallisuutta ja rikkauksia, haluttiin muistaa vähempiosaisia. Eikä se aatelistonkaan elämä ollut aina niin helppoa. Säätyjaon takia elettiin yli varojen ja kyllä kartanoidenkin pöydässä syötiin puuroa… ei toisin silloin, kun tuli sukulaiset ja tuttavat vierailulle. Silloin laitettiin pöytä koreaksi, kun ei voitu näyttää, että oltiin ”köyhiä ja kipeitä”…. No tämä sitten aiheutti vlekaantumisia ja kartnao vaihtoivat omistajaa…. mutta tämäkin olisi jo oma juttunsa.

Asiantuntijaluennot

Meijeritoiminnan alulle panijat – ei kartanomyllyjä

Koska paikalla olin, jäin kuuntelemaan kahden historoitsijan pitämät luennot. Professori Ilkka Nummela Jyväskylän yliopistosta kertoi aateliston roolista teollisuudessa. No se on tullut jo esille edellä…. mutta hän muistutti, että usein unohdetaan, että heidän rooli merijeritalouden synnyssä oli suuri. He toivat uudet koneet ja valmistustavat. Kartanon lehmien maito oli jalostettava.  Siitä kehittyi meidän meijeritoiminta. Mielenkiintoinen tieto oli, että Suomessa ei ole ollut kartanomyllyjä niin kuin Keski-Euroopassa. Niin eipä tosiaan. Niihin en olekaan törmännyt kirjallisuudessa enkä myöskään kartanoretkilläni. Mutta sen tiedän, että kartanoissa oltiin yritteliäitä. Perustettiin lasitehtaita, vilja poltettiin olueksi, kun silloin saatiin viljasta parempi hinta jne.

Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen

Toisen luennon piti fil.tri Janne Haikari myös Jyväskylän yliopistosta. Luento käsitti siis otsikossa mainittua miestä. Kyllä …. kyllä luitti ihan oikein. Nimi on Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen, aatelismies hänkin. Etunimet ovat siis Yrjö Koskinen ja sukunimi Yrjö-Koskinen. Alunperin nimi oli Forsman, mutta se suomennettiin Yrjö-Koskiseksi…. ja sitten isä antoi pojalle vielä nimen Yrjö Koskinen. Kas kun siihen aikaan on voinut antaa Koskinen etunimeksi… ei ole tainut olla näitä nimisäädöksiä vielä silloin  —1800-luvulla.

No hän on mies, joka vaikutti opetusalalla. Valmistui kansakoulunopettajaksi ja toimi sitten Jyväskylän seminaarissa lehtorina ja myös rehtorina ja siirtyi  sitten kansakouluntarkastajaksi ja lopulta pääjohtajaksi. Kuka muistaa vielä nuo kansakouluntarkastajat? Minäpä muistan…. kyllä niitä mielestäni oli vielä 1960-luvulla.

Mistä miehelle nimi?

Kuulijoita kiinnosti kovasti miksi moinen nimi miehellä… no tutkija ei osannut siihen oikein vastata, mutta suvun edustaja arveli siis toisaan arveli, varmaa tietoa ei heilläkään ole, mutta pojan isä kirjotti aikanaan tuolla niemellä ja ehkäpä halusi sitten antaa kirjailijana käyttämänsä nimen pojalleen. No oli syy mikä tahansa, niin ei sitä ihan heti usko, että kuuli nimen oikein ja luennoitsija parkaa, joka joutui nimeä toistamaan… no totsei sitten, että jatkossa käyttää henkilöstä vain nimeä Yrjö-Koskinen.

Suomen koululaitoksen historiaa

Luento kyllä valoitti mukavasti Suomen koululaitoksen kehitystä. Se koululaitoksen isähän on tietysti ollut Uno Cygnaeus, mutta kyllä tämä Yrjö-Koskinenkin moneen vaikutti. Kansakouluja ei vielä 1800-luvun lopulla ihan joka pitäjässä ollt eikä haluttu pakottaa niiden perustamiseen, kun haluttiin pitää laatu korkealla. Oppiivelvollisuu tuli vasta v. 1921, jolloin kaikkien lasten oli päästävä kouluun ja kouluja oli pakko perustaa.

No me tiedämme, että monien kartanoiden isännät ja emännät olivat niitä jo omiin kyliinsä perustaneet, koska ymmärrettiin, että koulunkäynti on kaiken sivistyksen perusta ja se pitää suoda myös talonpoikien ja tavallisen kansan lapsille.

Kuinkakohan moni nykyajan lapsi tietää, että aikanaan koulunkäynti ei ollut kaikkien saatavilla  ja vaihtoehtona oli työnteko pellola tms. Kukakohan vaihtaisi? Mutta hienoa, että meillä on aikanaan ollut fiksuja esi-isiä ja ovat luoneet perustan sivistykselle ja suoneet sen kaikille… olkoonkin, vaikka se on joillekin pakkopullaa…..mutta eikpö se niin ole, että kun se on itsestään selvää, niin ei ajatella mikä olisi se toinen vaihtoehto….

Ritarihuneen tuolit-

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *