Kierroksella Keuruun seudulla ja iki-ihana Mänttä

Tein jälleen tänä kesänä kierroksen Keuruun maisemissa. Sain mahdollisuuden viettää muutaman päivän Keurusselän kauniissa maisemissa.

Ajelin heinäkuun lopulla kohti Keuruuta. Vuosi aikaisemmin olin tehnyt vastaavan matkan, mutta silloin ajelin Hartolan ja Petäjäveden kautta. Nyt päätin valita toisen reitin eli ajelin Ruoveden ja Virtain kautta. Halusin käydä katsomassa Runoilijan lähteen Ruovedellä ja Torisevan jylhät maisemat. No matkalle osui myös Ryövärin kuoppa, joten poikkesin sielläkin. Tämä kohde on ennen Ruoveden kirkonkylää tien oikealla puolella, kun etelästä päin tullaan.

Ryövärin kuoppa Ruovedellä

Kaikki em. kohteet ovat merkitty nähtävyyskyltein tien varrella. Ryövärin kuopan yhteydessä on levähdyspaikka, jossa voi vaikkapa nauttia eväitä.

Paikassa on infotaulut Ryövärin kuopasta, jossa kerrotaan paikan historiasta ja opastetaan kuopalle. Kuten arvata saattaa nimi tulee ryöväreistä, jotka väijyivät matkustavaisia täällä metsän siimeksessä.

Ei muuta kuin portaat alas ja katsomaan. Kuopasta, tai pitäisikö sanoa rotkosta, löytyy erämaatunnelmaa ja valtavan kirkas lähde. Voiko näin kirkasta vettä ollakaan? Paikalliset näyttivät hakevan lähteestä kahvivedenkin.

Kuopalta lähtee myös polku alueelle. Valitettavasti nyt ei ollut aikaa lähteä kiertämään. Portaat takaisin ylös ja autoon ja auton nokka kohti Ruoveden kirkonkylää, josta löytyy Runoilijan lähde.

Runoilijan lähde – J.L.Runebergin mukaan nimetty

Täytyy tunnustaa, että tältä kohteelta odotin enemmän. Niin romanttinen nimi – Runoilijan lähde. Kerrotaan, että runoilija Runeberg istuskeli lähteellä ollessaan Ruovedellä kotiopettajana.

Kohde tuntui nyt hiukan yksinäiseltä ja ehkä vähän unohdetulta. No ehkä se ei olekaan niin suuri nähtävyys, mutta tarinan takia kannattaa kyllä piipahtaa. Kyllä se merkitty oli ja P-paikka ja käyntikohteeksi ajateltu…..

Lähteen yhteyteen oli rakennettu pieni silta puron yli, joka lähteestä lähti. Lähde pulppusi näkyvästi maan alta. Lähteeltä lähti kävelyreitti Ruoveden laivarantaan. Hiukan sitä kävelin, mutta kun oli vielä ne Torisevan maisemat katsottavana….. niin matkan oli jatkuttava.

Mahtavat maisemat Torisevan rotkojärvillä

Siis kohti Torisevan rotkojärviä. Auto levähdyspaikalle, josta merkitty polku vei eteenpäin. Laskeuduin ensin polkua alaspäin.

Toriseva muodostuu kolmesta rotkojärvestä: Alainen, Keskinen ja Yläinen. Järvet kulkevat n. 3 km pitkässä syvänteessä. Minä osuin rotkojärvistä suurimmalle Alaiselle, joka on 50-70 m leveä ja 1120 m pitkä ja syvimmillään 29 m syvä. Torisevan rotkojärvet ovat kuuluisia jylhistä kallioistaan, syvyydestään ja äkkijyrkistä rannoistaan. Ja noita jylhiä kallioita kyllä riitti…. Huimaa!

Lähdin kipuamaan Alaisen rannalta kohti kallioiden päällä olevaa näköalapaikkaa ja Torisevan kahvimajaa.

Nostalginen Torisevan kahvimaja vuodelta 1936

Kahvimaja olikin sitten siirtyminen ihan toisille vuosikymmenille. Sen perusti Lotta Svärd järjestö vuonna 1936, joten se on palvellut matkailijoita jo 76 vuotta! Ei siellä ole muutettu juuri mitään…. jos oli kahvimaja oma nähtävyys, niin mitäpä sanoa maisemista?

Kerrassaan upea näköala aukeni edessäni. Katsomista oli myös niissä puunjuurissa, jotka risteilivät kahvimajan pihalla. Kuinka paljon askelia onkaan majan edustalla otettu paljaista juurista päätellen.

Torisevan maisemissa on myös merkittyjä polkuja. Kahvimajalta lähtee 6,5 km pitkä luontopolku. Valitettavasti en täälläkään malttanut lähteä polkua kiertämään. Kahvimajan palveluista kyllä nautin juomalla kupposen teetä ja syömällä tuoretta pullaa.

Muutamia muitakin matkailijoita majalla kävi. Niille, jotka eivät halua lähteä polkua kahvimajalle kiipeämään tiedoksi, että sinne pääsee myös autolla perille asti. Silloin pitää vain ajaa kantatietä 66 hiukan eteenpäin. Tieltä on oma tieliittymä kahvimajalle. Joten sopii myös linja-autoryhmille. Suosittelen. Kahvinjuonnin lisäksi saa nauttia huimista maisemista.

Hotelli Keurusselkä

Aika kävi ja vielä oli ajettavaa Keurusselälle. Niinpä polkua alas ja sitten ylös levähdyspaikalle, ja auto kohti Keuruuta. Saavuin sopivasti hotelli Keurusselälle. Ehdin nauttimaan päivällistä.

Keurusselällä on mukavaa, että auton saa aivan huoneen eteen, kun asustaa alakerrassa. Huoneista on suora käynti pienelle patiolle, johon auton saa kätevästi parkkeerattua.

Tällä kertaa päivällinen tarjoiltiin pöytiin. Ruokailun jälkeen ehdin vielä uimaan…. nyt päädyin kokeilemaan kylpylän altaita… ilma oli sen verran viileä, että hotellin upea hiekkaranta ei vielä houkutellut. Uimisen jälkeen kävin kävelemässä ja ihastelemassa kauniita maisemia ja toivoin seuraavaksi päiväksi aurinkoa…….

Aamu näytti kyllä vähän huonolta ilman suhteen. Yöllä oli satanut ja pilviseltä näytti. Olin ajatellut lähteä siipirataslaiva Elias Lönnrotilla käymään Keuruulla, mutta eihän laivalla ole kiva matkustaa, jos sataa. Siispä oli tehtävä varasuunnitelma. No siinä tapauksessa kohti Virtaan Perinnekylää.

Siipirataslaiva Elias Lönnrot

Aamiaisen jälkeen rupesi näyttämään sittenkin, että kirkastuu ja niinhän siinä kävi. Ajoissa laivalaiturille odottamaan Elias Lönnrotin tuloa. Ryhmäkin siellä näytti jo odottavan. Meillä kaikilla oli sama matka kohti Keuruuta.

Laivamatka Keurusselältä Keuruulle kestää tunnin ja se kuluu
ihan maisemia ihaillessa. Kapteeni kertoi omalla tyylillään reitin varrella olevista nähtävyyksistä. Perillä Keuruulla laiva seisoo myös tunnin satamassa. Satamasta löytyy kahvilapalvelut, joten mikään pakko ei ole lähteä satamasta kauemmaksi, mutta itse halusin piipahtaa Vanhassa Keuruussa.

No eihän tuossa ajassa ehdikään muuta kuin piipahtaa. Onneksi Keuruun kohteet olivat tuttuja viime kesän matkalta. Muutaman postikortin osto, ja taidenäyttely ja sitten takaisin laivalle.

Jälleen oli ryhmä tulossa matkaan. Näyttää olevan suosittu ryhmille matkata tämä reitti joko Keuruulta tai Keurusselältä. Paluumatka sujui yhtä mukavasti laivan kannella istuen ja auringosta sekä maisemista nauttien. Tunti vain ja jälleen Keurusselällä. Hei hei Elias Lönnrot.

Kesäteatteria, uimista…..

Ei muuta kuin uimaan, kun aurinkokin paistoi. Olihan se uitava myös hotellin ihanalla hiekkarannalla. Muistelin viime kesää, jolloin ranta oli ollut täynnä uimareita ja vesikin niin lämmintä….. Nyt ei kovin montaa uimaria ollut ja vesikin hiukan kylmempää. Ranta on pitkälle, pitkälle aivan matala, joten on ihanteellinen lapsille. Aikuiset joutuvat vaan kahlaamaan aikamoisen matkan. Tunne on kuin etelän hiekkarannoilla.

Uinnin jälkeen maistuikin jo ruoka, joka tällä kertaa nautittiin noutopöydästä. Runsas oli tarjonta ja maistuvaa.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa kesäteatteriesitys ”Suutarin tyttären pihalla”. Hotellin pihalla on Keurusselän Kesäteatterin esityspaikka ja tänä kesänä näyteltiin siis Reino Helismaan kirjoittama näytelmä. Luvassa olisi huumoria ja hauskoja käänteitä ja musiikkia.

Niin ja sitähän se oli. Oikein hyvä harrastajateatterin esitys. Elävää musiikkia ja hyviä roolisuorituksia. Teatterissa on nouseva katsomo, joten joka paikasta näkee hyvin näyttämölle. Väliajalla oli mahdollisuus nauttia kahvia ja virvokkeita.

Näytös oli kesän viimeinen ja näyttelijät toivottivat yleisön tervetulleeksi seuraavan kesän näytöksiin. Tämän perusteella uskallan kyllä suositella. Teatterin jälkeen kävelin hotellille ja kylläpä oli upea auringonlasku. Kyllä sielu lepää tällaisissa maisemissa.

Vehkaniemen Pihapiiri

Seuraavana päivänä oli sitten jätettävä Keurusselkä ja suunnattava Mänttään. Ennen Mänttää ajoin tutustumaan Vehkaniemen tilaan.

Vehkaniemen Pihapiiri tarjoaa matkailijoille majoitusta aitoissa ja muutamassa päärakennuksen huoneessa. Tilalla voi järjestää myös juhlia ja ryhmät nauttia tilauksesta kahvit.

Vehkaniemessä on myös kesäisin taidenäyttelyitä. Entinen navetta on remontoitu oivaksi näyttelypaikaksi. Näyttelypaikkoina toimivat myös pihapiirissä olevat muutkin vanhat rakennukset.

Niin ja löytyyhän tilalta myös rannassa oleva vuokrattava mökki saunoineen. Sitäkin pääsin vilkaisemaan, kun sieltä lähti sopivasti vuokralaisena ollut suomalais-espanjalainen perhe pois.

Aittamajoitus on kuulemma ollut suosittua läheisellä Vehkaniemen tanssilavalla tanssimassa käyneiden keskuudessa. Pääskyset lentelivät. Ihan oikea maalaistunnelma. Vehkaniemen tila on ollut aikanaan maatila viljelyksineen, aittoineen ja navetoineen. Nyt sitä markkinoidaan maaseutu- ja kulttuurimatkailukohteena. Se sijaitsee Pohjois-Mänttä-Vilppulassa ja on kyllä vähän kaukana ajatellen Mäntän tai Keuruun käyntejä, mutta jos ryhmä on matkalla sopivaan suuntaan, niin kyllä silloin sopisi esim. kahvi- ja näyttelypaikaksi.

ITE-taidetta matkalla

Vehkaniemestä ajellessani kohti Mänttää, osui matkan varrelle riemastuttavaa ITE-taidetta. Tai mitä mieltä olette?

Kahvipussit uusiokäytössä.. Kahvi-Kaisat.

Nämä pyöräilijät hätkähdittivät-olivat niin elävän näköisiä….

Iki-ihana Mänttä

Kohti Mänttää, jossa jo Mäntän Matkailun Maija minua odottikin, mutta ennen Maijan tapaamista piipahdin vielä Vilpun Vintillä. Mukava ostospaikka Vilppulassa.

Maijan kanssa nautittiin maistuva salaattilounas melko uudessa Cafe Alexissa Kauppakadulla. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Hotelli Alexander. Kahvilan yhteydessä toimii myös pieni lifestylekauppa. Kannattaa käydä tutustumassa palveluihin. http://www.hotellialexander.fi/index.php?k=9615

Mänttä on jo aika tuttu paikka, mutta jotain uuttakin on. Jos ei muuta, niin uusia näyttelyitä.

Tällä kertaa oi katsastettava myös uusi ostospaikka, joka oli tullut sitten edellisen käyntini. Piipahdimme keskustassa olevassa Taito-myymälässä, jossa on myynnissä hienoja kädentaitotuotteita. Poiketkaa, kun käytte Mäntässä.

Serlachius-museo Gustaf

Taito-myymälästä suuntasimme Valkoiseen taloon – kuten Mäntässä tätä Serlachius-museo Gustafia myös kutsutaan. Aikaisemmin rakennus oli Serlachius-yhtiöiden pääkonttori, mutta nykyisin siellä toimii erittäin hyvä Gustaf museo. Museo on yksi minun lempimuseoista. Siellä saa koskea ja kuunnella… ja mikä miljöö!

Maijan kanssa kävimme katsomassa Gustafin Enkelit näyttelyn. Näyttelyssä valoitetaan Mäntän Taidekaupungin syntyä.

Taidekeskus Honkahovi

Maija meni töihin, mutta minä lähdin tutustumaan uusittuun Honkahoviin.

Honkahovissa on nykyisin näyttelyiden lisäksi myös majoitusta. Tyylikkäästi sisustetut huoneet ainutlaatuisessa rakennuksessa.

Mäntänlahden rannalla, kaupungin tuntumassa sijaitseva funkistyylinen Honkahovi on rakennettu vuonna 1938 R. Erik Serlachiuksen virka- ja edustusasunnoksi, mutta on nyt muuntautunut nykyaikaiseksi taideke
skukseksi ja -hotelliksi.

Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jarl Eklund ja sijaitsee tosi upealla paikalla honkien keskellä. Ikkunoista avautuu hienot maisemat lahdelle. Pieni miinus huoneiden osalta on, että kaikissa huoneissa ei ole omia mukavuuksia, mutta jos on tuttua porukkaa, niin tämä ei haitanne.

Mäntän kuvataideviikot – Pekilo

Kävin katsomassa myös Mäntän Kuvataideviikkojen tämän vuoden näyttelyn Pekilossa.

Kuvataideviikkojen näyttely rakentuu aina modernin taiteen varaan, joten nykytaiteen ystävät pitävät, mutta monelle muulle saattaa olla toisenlainen elämys. Kyllä näyttely elämyksiä antaa jokaiselle, mutta pitääkö siitä se on sitten jokaisen oma asia.

Mäntän Kuvataideviikot on merkittävä nykytaiteen näyttely, jossa saa hyvän käsityksen Suomen tämän hetken nykytaiteen tilasta. Näyttely kerää katsojia joka kesä pitkienkin matkojen takaa.

Näyttelypaikka Pekilo, vanha teollisuushalli, sopii tällaisen näyttelyn näyttelypaikaksi hyvin.

Vilkaisin myös Myllyrannan ostospaikan ja sitten vielä Maijaa tapaamaan. Kiitos jälleen tästä kerrasta.

Aika oli rientänyt ja oli kotimatkan aika. Muutaman päivän kesälomamatka oli päättymässä. Niin kesäloma, mutta yhdistettynä vähän myös työtä…. tai voiko sitä työksi sanoa, kun pääsee käymään näin hienoissa paikoissa?

PS. Serlachius museo Gösta avaa jälleen ovensa vuonna 2014, kun uusi rakennus valmistuu nykyisen museon viereen. Kannattaa pitää mielessä ja varata omalle ryhmälle matka Mänttään – ajoissa.