Look at Finland Meri-Torniossa ja Joulupukkia tapaamassa Rovaniemellä

Junamatka ja saapuminen Tornioon

Lauantai-iltana lähdin kohti pohjoista yöjunalla. En ollutkaan koskaan vielä matkannut yöjunalla, joten uusia elämyksiä oli odotettavissa jo matkan alkajaisiksi.

Sateen ropistessa kiipesin makuuvaunuun Helsingin asemalla. Hyttikaveriksi sain mukavan Viktorian, jolle tapahtuma oli kokonaisuudessaan uusi kokemus. Yö sujui ehkä vähän katkonaisesti nukkuen junan matkatessa kohti pohjoista.

Aamulla puoli kahdeksan aikaan saavuimme Tornioon. Matka jatkui bussilla kohti hotelleja. Hotellissa odotti aamianen ja onneksi saimme hotellihuoneen heti saavuttuamme. Itse majoituin Tornion kaupunginhotellissa, mutta osa siirtyi rajan yli Ruotsin puolelle Haaparantaan, jossa asuivat Haparanda Stadshotellissa.

Pre tour ja kuvia Kukkolaforsilta

Pre touriksi olin valinnut matkan Kukkolaforsille, Aavasaksaan ja Ylitornioon. Torniosta siirryimme bussilla rajan ylitse Ruotsin puolelle Haaparantaan, josta ajoimme 15 km pohjoiseen Kukkolaforsille. Täällä tutustuimme monipuoliseen matkailukohteeseen, jossa on mahdollisuus nauttia useamman saunan löylyistä (kuulimme, että saunomassa ovat käyneet monet tunnetut henkilöt Kekkosesta alkaen), majoittua lomakylässä, tutustua kalastusmuseoon, nauttia ravintolapalveluista ja vaikkapa koskenlaskusta.

Istuimme tulen loimussa ja nautimme savustettua siikaa. Hyvää…. Joen toisella puolella näkyi Suomen puoleinen Kukkolankoski ja lukuisat kalastuslaiturit.

Täällä kalastetaan tiettynä aikana vuodesta erikoisilla pyyntivälineillä kalaa suoraan vedestä kauhoen. Vierailuaikamme osui nahkiaisaikaan. Niitä emme maistelleet, mutta kylläkin näimme nahkiaisia loukussa. Erikoisen näköinen kala, joka on toisten herkkua ja toiset eivät sitä söisi millään.

Minne suuntasimme sitten – Aavasaksalle

Sitten matkamme jo jatkui ylös pohjoiseen. Pysähdyimme Butiken pä landet putiikissa ja tutustuimme myymälän lisäksi kohteessa olevaan korkeatasoiseen kokouspaikkaan. Hiukan ostoksiakin teimme ja joimme kahvit kohteen viihtyisässä kahvila-ravintolassa.

Aavasaksa sumunverhon peitossa

Sitten jälleen bussiin ja Övertårnion kohdalta siirryimme joen ylitse Suomen puolelle ja bussimme ajoi ylös Aavasaksan huipuille. Sumuverhon takia huippu ei näkynyt ja eipä sitten huipultakaan nähnyt alas Tornionjokilaaksoon. Voi kun kurjaa…

Aavasaksasta olin lukenut jo pienenä koululaisena maantiedon tunnilla ja tottahan kohde kiinnosti, kun kirjassa kerrottiin, että siellä ei aurinko laske lainkaan juhannuksen aikaan. Nyt sitten olin ajatellut retkeä valitessani, että pitäähän se Aavasaksa nähdä, kun näin lähelle tullaan. Niin no voinhan sanoa Aavasaksan huipulla käyneeni, mutta … näkyvyyttä alas ei ollut.

Täytyy vaan uskoa oppaan vakuuttelua, että näkymät ovat kirkkaalla säällä hienot. Nyt ei kannattanut näkötorniinkaan kivietä, mutta kyllä luonto ihan kaunista oli, hiukan maaruskaa oli vielä tallella.

Bussin nokka kohti Torniota

Nyt käänsimme bussin kohti etelää ja lähdimme Ylitornioon, jossa tutustuimme Helenan kievariin ja nautimme herkullista lohikeittoa.
Ihmeeksemme kuulimme, että heidän hiljaisin kuukausi matkailussa on toukokuu! Kuukausi, joka meillä etelässä on ehkä villkainta ryhmämatkailuaikaa. Kuulimme myös alueen muista matkailumahdollisuuksista diaesityksen kera. Mutta niin aika oli rientänyt, että hotellia kohti oli lähdettävä.

Pysähdyimme vielä Kukkolankoskella ja pääsimme ihailemaan kosken kuohuja Suomen puolellakin. Vastarannalla näkyi aamupäivän kohteemme…….

Get together ja karhuretket

Illan vietimme mukavissa Get together tunnelmissa Lapin Kullan edustustiloissa. Vielä siellä olutta tehdään, mutta illan aikana kuulimme saman mitä olimme jo lehdistäkin lukeneet, että toiminta loppuu pohjoisessa ja siirtyy Lahteen. Melkoinen menetys Torniolle ja saa nähdä on siirrolla vaikutusta Lapin Kullan brändiin.

Mukava oli tavata myös kollegoita ja yhteistyökumppaneita. Kuulin mm. että Karhunkatseluretket ovat hyvin suosittuja Suomussalmella. Tekisikö mieli lähteä kokemaan karhunlumoa Suomussalmelle?

Work shop Haparandassa

Maanantai olikin sitten varattu workshopille ja 25 tapaamiselle. Tapahtuma pidettiin Haaparannan puolella Aspen hallissa, joka tunnetaan paremmin urheiluhallina, mutta osoittautui erittäin toimivaksi myös tämän tyyppiseen tapahtumaan.

Nyt ei tarvinnut siirtyä huoneesta toiseen tai kiivetä portaita ylös ja juosta alas kuten yleensä näissä myyntipäivillä on saanut tehdä. Kaikki esittelijöiden pöydät olivat samassa tilassa, mutta vaikka meitä oli paljon niin esittelyt sujuivat hyvin ja oma keskustelurauha oli. Oikein antoisa päivä ja monta asiaa tuli taas tietoon.

Lapin ja pohjoisen kohteet tutuiksi

Koska tapahtuma järjestettiin näin pohjoisessa, niin luonnollisesti myyjäpuolella oli Lappi ja pohjoiset matkailukohteet hyvin esillä. Näitä kohteita olinkin valinnut omalle tutustumislistallenikin. Tutustutuin mm. Saamelaismuseon antiin, Lemmenjoen retkiin, Inarin matkailukohteisiin, Sallan poropuistoon, Kierikkikeskukseen, Kaustisella olevaan Kansanlääkintäkeskukseen, jonne ryhmätkin ovat tervetulleita tutustumaan ja vaikka itse jotain hoitoja ottamaan.

Sain tietoa myös Hailuodon matkailusta, 7 sillan saariston kohteista ja Kainuun matkailusta, joten oma valmius järjestää vaikkapa kiertomatkoja tuonne pohjoiseen on paljon parempi kuin ennen. Verkostot on luotu ja omia käsityksiä saatu.

Iltajuhlassa paljastettiin ensi vuoden tapahtuman pitopaikka

Maanantai-ilta huipentui Iltajuhlaan Tornion kaupunginhotelllissa, jossa meitä kävi tervehtimässä kansanedustaja Hannes Manninen.

Iltajuhlassa paljastettiin, että ensi vuoden Look at Finland tapahtumapaikka on Vantaa. Joten kovin etelään taas tultiin. Hiukan olimme toivoneet, että jospa ensi vuonna pääsisimme Länsirannikolle tai Järvi-Suomen alueelle. Mutta ei nyt tultiin sitten lähelle omia kotikulmia. Mielenkiinnolla odotan mitä mielenkiintoista Vantaa paljastaa…

Post tourilla Joulupukkia tapaamassa

Juhlan jälkeen koitti sitten post tour Joulupukkia tapaamaan. Joten tiistaina matkasin Rovaniemelle 130 km:n päähän tapaamaan Joulupukikia.

Vierailimme ensin Santa Parkissa, jossa saimme tutustua hiljaiseen Santa Parkiin (kohde avaa ovensa marraskuun lopulla), mutta kyllä se elämyksiä antoi näinkin, varsinkin kun itse Joulupukkikin meitä odotti. No me kaikki pukkia tapaamaan ja kuvia ottamaan. Saimme maistella myös maistuvia pikkupaloja. Teimme myös lyhyen juna-ajelun tonttujen touhuja seuraamaan ja ihailimme jääveistoksia pakkashuoneessa.

SantaParkista siirryimme muutaman kilometrin päähän Joulupukin kylään Napapiirille tarkoituksena tavata pukki uudelleen, mutta nyt hänellä oli niin kiire, kun pikkuvieraita oli jonoksi asti, että me päätimme jättää tämän toisen kohtaamisen väliin.

Joulupukin postikonttori


Siirryimme Pukin postikonttoriin, jossa näimme kirjeitä, joita Joulupukki saa joka vuosi tuhansilta lapsilta eri puolilta maailmaa.

Kortteja oli myynnissä ja täytyihän muutama kortti postiin laittaa ja kertoa, että Joulupukki on luvannut tulla jouluaattona tänne etelään.

Postitoimisto on ainoa paikka Suomessa, jossa vielä leimataan käsin erikoisleimalla kaikki lähetetyt kortit. Ennen poislähtöä piti vielä kuvata itsemme Napapiirin kyltin edessä.

Teimme myös pienen kierroksen Rovaniemen kaupungissa ja ajoimme Arktikumin ohitse, mutta valitettavasti retkeen ei kuulunut vierailua tässä pohjoisessa museossa.

Lapin kaste

Nyt matka jatkui jälleen alaspäin kohti Torniota. Pysähdyimme Tervolassa Tervola-talossa, jossa söimme maukasta porokeittoa ja mukaan saimme vielä paikan rieskaa. Niin ja odottihan meitä yllätyskin… tapasimme Lapin shamaanin ja saimme Lapin kasteen.

Niin tosiaan kasteen, kun shamaani heilutteli katajanvarvulla vettä oikein reilusti itse kullekin… Nenäliinat esiin ja kuivaamaan.

Pois lähtiessämme jokaisen otsassa oli hiilijälki todistuksena kasteesta. Itse ehkä hiukan vierastan näitä kasteita, mutta ulkomaiset osallistujat tuntuivat olevan innostuneita. Itse mietin, että onko tuo sitä aitoa lappilaisuutta vai vain turisteja varten tuotettu ohjelmanumero?

Kotimatka alkoi Kemistä

No matka jatkui ja bussi vei osan meistä Kemiin odottamaan yöjunan lähtöä kotikonnuille. Juna tuli Kolarista ja me hyppäsimme mukaan ja kotimatka alkoi.

Tällä kertaa sain matkustaa yksin makuuosastossa. Teetä kävin nauttimassa ravintolavaunussa ja siellä vierähtikin sitten pidempi aika kollegoiden kanssa mielipiteitä vaihtaen. Monta kokemusta olimme saaneet ja ajatuksia oli tullut. Toivotaan, että verkostoituminen tuo uusia yhteistyökumppaneita.

Yö sujui jälleen hiukan vaihtelevissa unitunnelmissa junan kulkiessa raiteilla kolkutellen kohti Helsinkiä. Itse jäin aamuvarhaisella junasta Tikkurilassa, josta vaihdoin Mäntsälän lähijunaan. Jo hiukan yli 7 keskiviikkoaamuna olin jälleen Mäntsälän asemalla, josta olin lauantai-iltana matkaan lähtenyt.

Matka oli tehty ja paljon olin nähnyt ja uutta tietoa saanut. Niin ja Joulupukinkin tavannut ja seuraavat treffit jouluaatoksi sopinut. Paluu arkeen oli edessä ja työt toimistolla odottivat.