Maidon tie ja kahden ruukin tarina – Teijo ja Mathildedal

Teijon kartano on avautunut ryhmille. Ensimmäinen ryhmäni vieraili siellä jo tosin monta vuotta sitten, kun kartanossa aloiteltiin remonttia. Sitten oli monta vuotta hiljaiseloa, mutta taas tänä keväänä ryhmä kävi tutustumassa kohteeseen, joten… täytyihän sinne yrittäjänkin suunnata.

Samalla suunnalla sijaitsee myös Meijerimuseo, jonne ensimmäinen Kartanomatkojen ryhmä suuntaa syyskuun lopussa. Niinpä päätin yhdistää nämä kaksi kohdetta. Ensin siis suunta Meijerimuseoon Nummi-Pusulassa.

Meijerimuseo niin lähellä… ihan aito meijeri

Meijerimuseo sijaitsee vain kiven heiton verran syrjässä vanhasta Turun tiestä. Olin niin monta kertaa nähnyt museon kyltin tien sivussa, mutta aina vain ajanut ohitse. En arvannut lainkaan kuinka lähellä näinkin mielenkiintoinen museo sijaitsi. No nyt siis kurvasin viitan osoittamaan suuntaan ja olinkin jo perillä.

Meijerimuseo sijaitsee vuonna 1912 valmistuneessa jyhkeässä ihan oikeassa meijerirakennuksessa. Museo siitä tuli vasta paljon myöhemmin. Aikanaan tänne tuotiin maito tonkissa hevoskyydeillä. Myöhemmin hevoset muuttuivat autoihin. Nyt maito viedään paljon pidemmälle ja nämä osuusmeijerit ovat lopettaneet toimintansa.

Maidon tie Meijerimuseossa

Nyt täällä pääsee näkemään maidon tien erilaisiksi maito-, juusto- ja voituotteiksi. Ensin maito otettiin vastaan ja punnittiin. Voi sitä tarkkaa kirjanpitoa… ja mitä kaikkea maidosta tehtiinkin. Esillä on juuston valmistukseen tarvittuja tarvikkeita kuin myös jäätelön valmistukseen tarvittuja välineitä. Mieleen tuli aikanaan kahvilassa lapsena nautitut jäätelöannokset. Juuri tuollaisista kulhoista sitä herkkua syötiin.

Pakkauksia ja muuta nostalgiaa

Museossa näkee myös vanhoja juustopakkauksia. Monia juustomerkkejä on edelleen myynnissä ja kaikkien pakkauksetkaan eivät ole niin paljon muuttuneet. Maitopullojakin on esillä ja muistot nousivat pintaan, kun näki parin desin ruskean maitopullon, josta alakoululaisena juotiin koulussa maito. Niin….

Kokoustiloja ja yhden kuuluisan Virtasen elämäntyö

Meijerimuseossa voi järjestää myös kokouksia. Mikäpä sen hienompaa kuin saada istua aikanaan Valion pääkonttorissa palvelleilla tuoleilla. Museossa on esillä myös A.I.Virtasen elämäntyön historiaa. Hänhän sai Nobelin palkinnon kemiassa kehitettyään työryhmänsä kanssa AIV-rehun. Virtanen kehitti myös muita lähinnä meijerihygieniaan liittyviä keksintöjä, joten Meijerimuseoon sopii oikein hyvin hänen esittely.

Näyttelytila vieressä

Meijerimuseon vieressä on vanha varasto, jossa järjestetään kesäisin taidenäyttelyitä. Joten, jos käytte Meijerimuseossa kesäaikaan kannattaa kurkistaa myös näyttelyihin.

Mutta minun matka jatkui….. kello kävi ja sovittu tapaamisaika Teijossa lähestyi. Ei muuta kuin autoon ja suunta koti Meri-Teijoa.

Teijon ruukki …. edelleen elävä työympäristö

Salon kautta kohti Teijoa ja kohtahan ruukkialue olikin edessäni. Pysähdys entisen masuunan eteen, joka nykyisin toimii kahvila-, näyttely- ja kauppapaikkana. Lyhyt kävely Teijon kartanolle ja voi mikä kartano ja piha olikaan edessäni. Suihkulähde solisi kartanon pihassa. Pihalta oli näkymä Halikonlahdelle ja niin rauhallista.


Teijon kartano – monen suvun historiaa

Kartanolla on pitkä ja mielenkiintoinen historia (niin kuin minun mielestä historia aina on). Kartano tunnetaan mahtavana aateliskartanona jo keskiajalta lähtien. Turun ja Porin läänin maaherra Lorentz Creutz nuorempi sai kuninkaalta luvan perustaa 1600-luvun lopulla paikalle rautaruukin ja tästä voi sanoa alkaneen paikan teollisuuden historia, joka jatkuu edelleen, sillä Teijossa toimii edelleen moni yritys. Rokokootyylisen nykyisen kartanon suunnitteli Turun kaupungin arkkitehti Christoffer Schröder. Kartano valmistui 1770. Kartanon silloinen isäntä oli vuorineuvos Johan Jakob Kijk. Sittemmin isännät ovat vaihtuneet, viimeisimpänä Wihurit, joiden kädenjälki on nähtävissä kartanon ylimmässä kerroksessa. Täällä kuten niin monessa muussakin kartanossa on huomioitava, että kohteessa on portaita.

Kartano ja puisto suojeltu

Teijon kartanon merkittävimmät rakennukset ja kartanon puisto on suojeltu ympäristöministeriön päätöksellä v. 1999 kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaina. Symmetrinen arkkitehtuuri valeikkunoineen on yhtenevä kartanoa ympäröivän muotopuutarhan kanssa.

Teijon kirkko

Kartanon jälkeen pääsin käymään Teijon pienessä kirkossa, joka sijaitsee kartanon vieressä mäellä. Rakennus on Suomen pienin kivirakenteinen kirkko. Kirkon piirsi kartanon silloinen isäntä Robert Bremer. Kirkosta tulee ehkä paremmin mieleen kiinalainen pagoda. Kirkko valmistui v. 1829. Tunnelmallinen kirkko. Kannattaa kävellä tuo loiva ylämäki kirkkoon pääsemiseksi. Ryhmät käyvät aina kirkossa, kun tulevat tutustumaan kartanoon. Kyllähän se niin tiiviisti liittyy kartanon historiaan.

Masuunissa kahvila ja näyttelytilat

Entinen masuuni on kokenut muodonmuutoksen, sillä se on saanut uuden elämän kahvilana ja näyttelytilana. Taidenäyttelyitä järjestetään kesäisin. Kahvila on avannut ovensa vasta tänä keväänä, joten toiminta muotoutuu pikku hiljaa. Masuunisssa on myös lahja- ja sisustustavaroita tarjoava kauppa ja löytyyhän sieltä myös kiva Aatos ja Kaskas puoti, jossa on myynnissä käsitöitä ja taidetta. Kivoja ideoita miten vanhasta valmistuu uutta.

Teekuppi ja pala piirakkaa… eihän se muuta vaatinut ja taas jaksoi jatkaa matkaa.

Pieni hautausmaa ruukissa

Päätin kävellä ja tutustua ruukin alueeseen hiukan enemmän ja täytyihän ympäristöä tutkia vähän paremmin ja aistia ruukin tunnelmaa. Kävelin hiekkatietä eteenpäin ja löysin paitsi vanhaa tunnelmaa niin huomasin, että alueelle myös rakennettiin uutta – huviloita. Onneksi eivät kuitenkaan riko kartanon tunnelmaa, sillä etäisyyttä oli sen verran, että kartanon rauha säilyy.

Lopulta kävelin kartanosta johtavaa puistokujaa kohti meren rantaa. Pieni käännös ja sitten olinkin ruukin pienellä hautausmaalla, josta viimeisen leposijansa ovat saaneet niin ruukin patruunat kuin myös tavalliset ruukin asukkaat. Pieni kaunis hautausmaa rinteessä. Aivan oma rauha.

Tänne ei ehkä ehdi ryhmien aikataulujen puitteissa, mutta Teijon kartanossa kokoustavat ryhmät voivat sinne kävellä kokouksen lomassa ja saavat näin pienen liikuntatuokion. Hautausmaalta löytyy kirkon piirtäneen ruukin patruunan Robert Bremerin viimeinen leposija, kaunis empiretyylinen hautakappeli.

Mathildedal – toinen ruukki naapurissa

Olin kuullut Mathildedalista, joka sijaitsee lähellä ja jota vielä Teijossakin kuulin kehuttavan, joten eihän se auttanut kuin ihan ex tempore lähteä tutustumaan. Näiden kahden kohteen eroa ei ole kuin viitisen kilometriä, joten nopeastihan minä autolla sinne ajelin. Mathildedal sijaitsee aivan meren rannalla. Ajoin rohkeasti jyrkkää alamäkeä ja päädyin lähes mereen…. Auto parkkiin ja ulos tutustumaan.

Kaunis kesäinen ilta oli alkamassa. Valitettavasti kello oli jo sen verran paljon, että rannassa sijaitsevat kahvila ja puotikin olivat jo kiinni, mutta ravintola Ruukin Krouviin kurkistin ja mukavaksi totesin. Kyllä täällä ryhmät viihtyvät ruokailemassa. Valitettavasti kello kävi ja kotimatka kutsui. Piipahdus Mathildedalissa jäi vähän lyhyeksi, mutta joku toinen kerta uudelleen.

Kirjakkala – ruukki tämäkin

Kotimatkalla päätin sitten vielä kurvata Kirjakkalan ruukin kautta, mutta se tuntui minusta vähän enemmän retkeilyalueelta. Siellä on merkittyjä vaelluspolkuja ja alueelta löytyy Villi Pohjolan vuokraamia remontoituja entisiä ruukin rakennuksia. Aikanaan siellä on valmistettu ankkureita, kärryn akseleita, nauloja….. rautanappejakin, joita kuulemma löytyy edelleen maaperästä.

Mutta näin oli tämä tutustumispäiväni enää kotimatkaa vaille. Ei muuta kuin kotia kohti. Tutustumispäiväni antia ovat uudet pakettini

Kahden ruukin tarina

Kartanoiden aarteita

Kartanoketjun helmiä

Nuo ihanat ruukit

Ruukeista kartanoon

Salon seudun kartanokierros

Katso lisää kuvia päivästäni: Maidon tie – Meijerimuseo ja Tunnelmia Teijon ruuukissa … kartano ja paljon muutakin