Makiaa mahan täydeltä, vaikka ostokset Brunbergilta jäivät tekemättä – retki Porvooseen

En muistanutkaan kuinka kivaa on viettää päivä ystävän seurassa ”matkoilla”. Voi olla ihan tuttukin kohde – ei haittaa. Aina se on uusi kokemus. Päivä Porvoossa teki ihmeitä. Korona on pitänyt kontaktit minimissä ja reissut poissa.

Meidän ei tarvinnut kävellä kaksistaan Vanhassa Porvoossa. Väkeä oli ihan ruuhkaksi asti. Moni muukin oli lähtenyt lähi- tai kaukomatkalle.

Ruokapaikat pursuivat väkeä. Oli jopa tunnin jono. No ravintola Hanna-Maria ei pettänyt. Ruokaa sai nopeasti ja päivän salaatti oli raikas, riittoisa ja hyvä.

Porvoo-päivä aloitettiin keskipäivän herkuttelulla: Vanhan Porvoon jäätelöannoksella ja capuccinokupposella. Nam. Istuttiin Tuomiokirkon vieressä olevan kahvilan ulkopöydässä.

Juuri, kun päätettiin jatkaa matkaa, alkoi taivaalta tipahdella pisaroita. Apu oli lähellä. Kiiruhdettiin Tuomiokirkon porttikatoksen alle. Muutama muukin huomasi saman suojan, mutta sopu sijaa antoi. Tosin nyt oli unohdettava koronaetäisyydet. Hetken kuuro ja muutama ukkosen jyrähdys ja taas kirkastui. Matka jatkui empire Porvoon puolelle. Määränpää oli J.L.Runebergin kotimuseo Aleksanterinkadulla. Kurkisteltiin matkan aikana muutamiin puoteihin.

Museon pihalla päätettiin ensin kiertää Fredrikan puutarha. Puutarha oli kasvanut kovin reheväksi ja meistä se vaatisi hiukan puutarhurin työpanosta. Puutarhan laidalla oli menossa päivittäinen opastus. Hetken kuunneltuamme päätimme kiiruhtaa ennen ryhmää sisälle museoon, mutta eihän se niin vain sujunutkaan. Museon tiskillä kerrottiin, että saavat ottaa vain 30 ihmistä yhtä aikaa sisälle ja kohta olisi ulkona oleva ryhmä tulossa sisään, joten me joudumme odottamaan. Suositeltiin, että käymme ensin tutustumassa Walter Runebergin veistoskokoelmaan. No eipä siinä mitään. Takaisin pihalle ja portista kadulle ja 100 m Aleksanterinkatua ylöspäin.

Veistoskokoelma sijaitsee kahdessa huoneessa. Ystävällinen opas toivotti tervetulleeksi ja esitteli hiukan kokoelmaa ja kertoi, että Walter Runeberg oli tunnettu nimenomaan muotokuvien tekijänä. Niinpä hyllyiltä katsoi moni historiasta tuttu henkilö vierailijoita. Satusetä Topelius, Koillisväylän löytäjä Adolf Erik Nordenskiöld ja moni muu. Kun kokoelma oli katsottu ja keskusteltu oppaan kanssa Walterin maailmankansalaisuudesta, oli aika palata kotimuseoon.

Nyt sisälle pääsy ei tuottanut ongelmia. Saimme kierrellä rauhassa huoneissa muutaman muun matkailijan kanssa. Ryhmä oli jo poistunut. Runoilijan makuuhuoneessa oli sängyn yläpuolella seinässä pieni peili, josta Runeberg katseli kadun elämää, kun ei halvaantuneena pystynyt enää liikkumaan. Kaupunkilaiset kuulemma kävivät tervehtimässä häntä kadulta käsin. Runoilija oli sen ajan suuri julkkis. Hänen hautajaissaattue oli useita satoja metrejä pitkä, kun arkku vietiin Näsinmäen hautausmaalle, josta löytyy runoilijan ja Fredrikan hauta ja -muistomerkki. Tosin Fredrikan nimi on vaatimattomasti hautapaaden takapuolella, joka kyllä minua hiukan harmittaa.

Nyt oli jo aika saada jotain vatsan täytettä ja päätimme palata Vanhan Porvoon puolelle. Lounasaika oli jo ohitse ja ajattelimme saavamme nopeastikin ruoka-annokset eteemme, mutta mitä ihmettä? Ensimmäinen vastaan tullut ravintola Zum Beispiel, joka olisi ollut mukavan viihtyisä ja josta oli hyviä kokemuksia, oli muidenkin suosiossa. Tarjoilija ilmoitti kohteliaasti, että olisi tunnin jono ruuan saamiseen. Kiitos ei ja käännyimme ympäri. Hyvää palvelua oli, että kertoivat rehellisesti. Toisenlaisiakin kokemuksia nimittäin on. –  Piipahdin Linnanmäellä pienten lastenlasten kanssa viikko sitten ja siellä ruuan saaminen kesti liki saman verran, mutta sitä ei kukaan tulovaiheessa kertonut.

Palasimme kadulle ja seuraavana eteen tuli ravintola Hanna-Maria. Tuttu ja turvallinen. Olen käyttänyt paikkaa ryhmien ruokapaikkana vuosien varrella. Ryhmille on oma rauhallinen tila alakerrassa ja kaikki on aina sujunut hyvin. Tämä yleinen puoli on ehkä hiukan hälyinen, mutta ulkona oli ihan mukava ruokailla. Nyt, kun lokkien ja lintujen kiusaksi oli viritelty siimat terassin yläpuolelle, ei linnuista ollut mitään harmia. Päivän salaattiannos – katkarapu-fetasalaatti – oli raikas, riittoisa ja hyvä. Ystävälle tuotiin salaattiannos pöytään, kun minä sain viimeisen valmiin salaatin. Pieni miinus, että ystävän salaatista oli unohdettu viinirypäleet, joita oli minun salaatissa. Keittiössä oli varmaan kiire heilläkin niin kuin tuntui olevan joka ravintolassa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja moni muukin nautti myöhäistä lounasta tai ehkä aikaista päivällistä. Hanna-Maria sulkee ovensa klo 16, joten ei ole iltapaikka.

Täysin ravittuina jatkoimme matkaa. Yleensä Porvoo-vierailun pakollinen kohde on Brunbergin makeiskauppa, mutta nyt jäi väliin. Pieni puoti Välikadulla oli tupaten täynnä ostajia, joten päätimme, että kiitos ei tällä kertaa. Hiukan tuo koronaepidemia kummittelee päässä edelleen. Hyvä niin. Jospa välttyisimme toiselta aallolta, jos ihmiset muistaisivat etäisyydet ja muut suojakeinot.

Sitä aina ihmettelen, kun Porvoon museot menevät kiinni jo klo 16.00. Ei nyt ehditty kuin J.L.Runebergin kotimuseoon ja pistäytymään Walter Runebergin veistoskokoelmassa. Olisi ollut kiva piipahtaa pitkän koronatauon jälkeen vaikka Holmin kauppiastalossa ja Vanhalla Raatihuoneella.

No hyvä näin. Kiva päivä, jonka sinäkin voit toteuttaa ystävän tai perheen kanssa. Yksinkin voi lähteä. Kaupunki on mukavan kokoinen, jossa kävelee helposti paikasta toiseen. Kiertely vanhoilla kaduilla käy kuntoilusta. Sen verran nousua ja laskua on. Hyvät kengät jalkaan, sillä mukulakivetys on aika vaativa kävelyalusta.

Paljon olisi ollut vielä katsottavaa, vaikka kaupunki kovin tuttu onkin. Kaupoissa ja museoissa on jaossa esittelylehtistä kartan kera. Kartasta löytyy ehdotus kävelyreitiksi. Sitäkin kannattaa kokeilla. Kotimaan matkailu kunniaan. Näkemiin Porvoo – seuraavaan kertaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *