Nostalgiaa Runoilijan Reitillä

Aurinkoisena elokuisena perjantaina suuntasin kohti Tamperetta ja Mustalahden satamaa.

M/s Tarjanne – entisaikojen nostalgiaa

Satamassa odotteli yli 100-vuotias m/s Tarjanne. Satamaan oli jo kerääntynyt muitakin laivalle tulijoita ja lisääkin saapui. Pienen odottelun jälkeen pääsimme laivaan ja laiva ilmoitti kuuluvasti lähdöstään päästellen asiaan kuuluvia törähdyksiä.

Niin jäi satama taakse ja laiva suuntasi aavalle Näsijärvelle. Taivas oli vetäytynyt pilveen, mutta kyllä aurinkokin välillä ilmoitti olemassa olostaan ja myöhemmin jäivät pilvet taakse ja pääsimme nauttimaan oikein unelmailmasta, juuri sellaisesta, jollaista toivoo, kun laivamatkalle lähtee.

Muroleen kanava

Parin tunnin laivamatkan jälkeen saavuttiin Muroleen kanavalle, jossa oli ensimmäinen pysähdys. Joku jäi matkasta ja aika monta uutta saatiin myös tilalle. Jos ei välitä aavasta vedestä, niin laivaan voi hyvin nousta vasta Muroleen kanavalta. Kanavan sulut aukesivat ja laiva jatkoi matkaansa.

Taidetta ja turisteja matkan aikana

Pian oli rantakalliossa näkyvissä Axel Gallen Kallelan ja Hugo Simbergin maalaamat kuvat. Olin saanut lounasvarauksen klo 13.15 kattaukseen, mutta istuin onneksi juuri sillä puolella laivaa ravintolassa, että näin ikkunastani maalaukset, mutta kuvaaminen jäi valitettavasti väliin…

Laivalla oli muutamia ulkomaisiakin matkailijoita ja yhden heistä sain pöytäseuraksi. Brittiläinen mies, joka oli tullut Suomeen suomalaisen työkaverinsa häihin ja oli päättänyt kierrellä samalla hiukan Suomessa. Niinpä hän oli lähtenyt tutustumaan suomalaiseen järvimaisemaan ja oli tyyvytäinen päätökseensä. Näin paljon vettä yhdellä kertaa!

Kauniita järvimaisemia

Lounaan jälkeen oli mukava nauttia kauniista maisemista vaihdellen laivan puolelta toisella. Välillä katsellen maisemia yläkerrasta, välillä alakerrasta, välillä keulassa ja välillä taasen peräpenkiltä.

Laivan kuulutus kertoi nähtävyyksistä. Niinpä tiesimme aina missä kohtaa olimme menossa. Kuulimme miksi juuri ohittamamme saari oli saanut nimen Maaherran saari.

Matkareitin nähtävyyksiä – tunnelmia laivalla

Osasimme katsoa tukkilaispiirroksia oikeaan aikaan ja näimme rantavedessä seisovan Kuru-laivan tuhoutuneen rungon.

Tampereelta mukaan oli tullut myös hanurinsoittaja, joten oikein tunnelmaan sopivaa ja mukavaa musiikkiakin oli kuultavissa. Soittaja jäi laivasta Ruovedellä.

Pysähdykset Ruovedellä ja Visuvedellä

Laiva pysähtyi Ruovedellä ja Visuvedellä ottaen ja jättäen matkustajia. Axel Gallen Kallelan Kalelakin näkyi kauempana. Sinne laituriin emme menneet, eihän sinne tänä vuonna ole ollut menijöitä, kun paikka on ollut kiinni.

Matkan aikana tuli nähtyä mitä viehättävämpiä kesämökkejä, jotkut aivan omassa rauhassa, toiset lähes kiinni veden rajassa, toiset korkealle mäelle rakennettuja. Kyllä Suomessa kesämökkejä riittää!

Tarjanteen aikataulu – mitä tehdä laivalla koko päivän

Matkanteko oli mukavaa ja hämmästyttävän kovaa vauhtia Tarjanne matkaa taittoi. Joku saattaa ajatella, että mitä ihmettä laivalla tekee koko päivän. Laivahan lähtee klo 10.15 ja saapuu määränpäähänsä Virroille klo 18.30, joten aika monta tuntia matkaa tehdään, mutta voi kyllä se aika kului nopeasti.

Mikäpä sen rauhoittavampaa kuin katsella järvimaisemia ja kerrankin on hyvä syy olla tekemättä mitään…. Nykyihmiselle aika terapeuttista.

Laivalla on pieni ravintola, jossa pääsee ruokailemaan (paikkavaraus on tehtävä heti laivan lähtiessä Tampereelta suoraan ravintolaan) ja alakerran kahvilassa voi nauttia kahvia ja virvokkeita. Laivalla on myös täydet anniskeluoikeudet, jos haluaa vaikkapa nauttia lasillisen viiniä.

Niin se aika kului ja Virtain satama häämötti. Oli aika jättää Tarjanne ja lähteä takaisin Tampereelle.

Bussilla takaisin Tampereelle – oikea rengasmatka

Muistakaa varata paikka bussiin

Satamassa odotti Veolian bussi, jolla pääsimme takaisin Tampereelle. Suosittelen, että varaatte paikan bussiin. Silloin ei tarvitse jännittää mahtuuko tai ei. Kaikki matkustajat sieltä kyllä Tampereelle hoidetaan, mutta joskus saattaa joutua odottamaan toista bussia, kun ensimmäinen täyttyy. Näinkin on kuulema käynyt.

Monilla matkustajilla näytti olevan ostettuna ns. rengasmatka, johon sisältyi myös bussimatka, mutta mutta… vaikka sellaisen lipun ostaa, niin laivayhtiöstä ei bussipaikkoja varata eikä se suinkaan tarkoita, että tällaisen lipun ostaneilla olisi paikka bussissa odottamassa. (Näin tuntui moni luulevan).

Täysinäinen bussi lähti Virroilta

Meitäkin oli aika iso joukko bussiin pyrkimässä ja joillakin heräsi jo epäilys, että mahtuuko mukaan tai pitäisikö jäädä laivalle yöpymään. Sekin olisi ollut mahdollista. Mutta ei, kyllä kaikki mahtuivat, vaikka bussi täyttyi lähes viimeistä paikkaa myöten.

Bussi kurvasi vielä Virtain matkahuollon kautta, josta nousi muutama matkustaja mukaan, mutta sitten olikin bussi jo täynnä. Linja-auto pysähtyi sitten samoissa paikoissa kuin laivakin aikaisemmin päivällä, nyt vain kuivalla maalla.

Taakse jäivät niin Visuvesikin kuin Ruovesikin. Mielenkiintoisena katselin vaihtuvia maisemia. Matkan varrella huomasin kyltin Runebergin lähteelle. Olisipa tehnyt mieli poiketa….

Sitten oli jo vuorossa Orivesi, jossa pidettiin n. 10 min pysähdys. Vieressä oli kauppa, josta oli mahdollisuus ostaa vaikkapa juotavaa. Kello 20.50 bussi pysähtyi aikataulun mukaisesti
Tampereen linja-autoasemalle. Nyt oli aika hypätä bussista ja kiittää kuljettajaa matkasta.

Bussi ajoi Mustalahden satamaan ennakkoinfosta poiketen!

Bussi jatkoi vielä Mustalahden satamaan, joten jos oli sinne jättänyt oman kulkuneuvon, niin sinne pääsi samalla bussilla kätevästi. Satamassa tosin on vain 2 t paikoituspaikkoja, mutta satamassa olevasta kahvilasta voi hakea parkkilippua pitempiakaiseen pysäköintiin. Itse olin jättänyt autoni pojalleni, joka opiskelee Tampereella. Hän olikin minua vastassa ja niinpä pääsin aika pian jatkamaan matkaani kotia kohti.

Hieno matka – suosittelen!

Hieno päivä ja matka oli takana. Suosittelen Runoilijan reittiä kaikille, jotka haluavat nauttia kiireettömästä matkanteosta katsellen vaihtuvia järvimaisemia.

Aikaisemmat kokemukset Runoilijan reitistä ja Tarjanne-laivasta

Olin matkustanut Tarjanteella aikaisemminkin. Ensimmäisen matkani tein alle kouluikäisenä. Minut ja sisareni on ikuistettu mustavalkokuvaan vekkihameissamme Mustalahden satamassa, kun odotamme laivan lähtemistä. Paljon muuta en matkasta muistakaan. Mutta hyvät muistot on varmasti jäänyt, koska sinne on tehnyt mieli uudestaan…

Teini-ikäisenä matkustin Muroleen kanavalta Virroille itävaltalaisen ystäväni kanssa. Hän, kuten tällä matkalla tapaamani englantilainenkin, ihmetteli miten voi yhdellä kertaa nähdä niin paljon vettä ympärillä!

Lähtisinkö uudelleen – kyllä vaan!

Tämä matka oli varsin nostalginen kokemus, kun yritin muistella aikaisempia kokemuksiani Runoilijan Reitillä. Ja voisin lähteä vielä uudelleenkin….. Eikö se ole jo kaiken kertovaa? Niin ja laivalla oli meitä kaiken ikäisiä, joten kyse ei ole mistään vanhempien ihmisten ajankulusta, vaan mukana oli niin lapsia kuin nuoria parejakin.