Sigrid Juseliuksen mausoleumi seisoo ylväänä Porin Käppärän hautausmaalla. Mausoleumi on ainutlaatuinen kooltaan, arkkitehtuuriltaan ja materiaaleiltaan Suomen oloissa. Rakennus valmistui 1898-1903. Mausoleumin arkkitehtinä oli Josef Stenbäck ja sisäkoristelusta oli päävastuussa Axel Gallen-Kallela.
Mauseoleumin synty
Mausoleumin rakennuttaja on kauppaneuvos F.A. Juselius, joka rakennutti mausoleumin 11-vuotiaana kuolleen tyttärensä Sigridin muistoksi. Sigrid oli sairastunut 1898 tuhkarokkoon, jota seurasivat monet jälkitaudit. Silloinen lääketiede ei pystynyt Sigridiä pelastamaan ja hän kuoli viiden kuukauden kuluttua keuhkotuberkuloosiin.
Sigridn kuoleman jälkeen isä kävi Turun tuomiokirkossa ja sai sieltä todennäköisesti kimmokkeen rakennuttaa tyttären muistoksi hautakappeli. Tarina kertoo, että F.A.Juselius pysähtyi Kaarina Maununtyttären hautakuorin eteen ja hänen kerrotaan sanoneen: "Jotakin tämän tapaista tahtoisin rakennuttaa viimeiseksi leposijaksi Sigridille, itselleni ja rakkailleni". (Sigrid Juseliuksen säätiön julkaisema kirjanen "Sigrid Juseliuksen mausoleumi" v. 2001).
F.A.Juselius otti yhteyttä arkkitehti Josef Stenbäckiin, joka otti suunnittelutyön suurena haasteena ja paneutui siihen tarmokkaasti.
Mausoleumi
Hautamuistomerkin kupoli kohoaa 35 m korkeuteen. Rakennuksen runkohuone on 12 m leveä. Ulkoarkkitehtuuri edustaa uusgotiikkaa. Rakentamisessa on käytetty paljon Porin alueelta saatuja materiaaleja. Sisätilojen koristeluista oli vastuussa Axel Gallen-Kallela. Rakennuksen runko-osa on kahdeksankulmainen ja siihen liittyy idässä pieni eteishalli ja lännessä puolipyöreä kuori.
Maalaukset
Axel Gallen-Kallela aloitti maalaustyöt syksyllä 1901 ja sai ne päätökseen elokuussa 1903. Talvella hautamuistomerkissä ei voinut maalata, koska siellä ei ollut lämmitystä. Valitettavasti maalausten tuhoutuminen alkoi jo vuoden kuluttua niiden valmistumisesta. Jukisivumateriaali oli liian huokoista ja suolapitoista. Kosteus tunkeutui seinien läpi. Lopullinen tuho tapahtui 1931, kun tulipalo tuhosi mausoleumin.
Tuho ja korjaustyöt
Mausoleumiin valitut rakenteet ja materiaalit eivät soveltuneet Suomen ilmastoon. Rakennusta ruvettiin korjaamaan 1912 ja mm. katto korvattiin kuparilla. Myöhemmin rakennukseen asennettiin seiniin ja kivijalkaan tuuletuskanavia. Uusiin korjaustöihin ryhdyttiin 1930. Mausoleumissa ja sen ulkolaidoilla suoritettiin betoni- ja kuivaustöitä. Rakennus oli suojattu lauta-aidalla ja kuivaus suoritettiin lämmityskaminoilla. Todennäköisesti lämmityskaminoista sai alkunsa tulipalo, joka sai aikaan suurta tuhoa.
Suuresta tuhosta huolimatta hautamuistomerkki päätettiin korjata. Kappeli vihittiin uudelleen 13.6.1941.
Freskot maalasi uudelleen Axel Gallen-Kallelan poika Jorma Gallen-Kallela. Freskot on maalattu Axel Gallen-Kallelan luonnosten ja esi-töiden mukaan. Maalaustyöt kestivät 1933-39. Nykyisin freskot on suojattu plekseillä.
Mausoleumi tänään
Tänään mausoleumi on Porin suosituin nähtävyys. Kohteeseen pääsee tutustumaan ja paikalla on sen aukiollessa opas paikalla. Aukioloajat kannattaa tarkistaa.
Mausoleumiin mennään rautaportista ja ensin astutaan eteiseen, jonne aikanaan Pekka Halonen teki maalaukset, mutta näitä maalauksia ei palautettu tulipalon jälkeen.
Keskihallissa on kuusi freskoa, joissa esitetään luonnon kiertokulun avulla ihmisen elämän vaiheita ja jatkuvuutta.
Maalauksia löytyy myös Kuorista ja mausoleumin katosta. Kryptassa on Sigridin sargofagi, joka toteutettiin kilpailun pohjalta vasta 1933. Kilpailun voitti arkkitehti Jarl Eklund. Marmorisen sargofagin kannessa on kohokirjaimin SIGRID.
Mausoleumissa on myös kauniita lasimaalauksia, jotka teki 1930-luvulla Bruno Tuukkanen.
Käymisen arvoinen kohde. Valitettavasti oma käyntini oli nyt kovin nopea, joten en kuullut oppaan opastusta, mutta nyt, kun olen tutustunut kohteeseen siellä myydyn kirjasen avulla, on seuraava käyntini varmasti antoisa, kun lukemani muuntuu tarinoiksi.
Ajatuksissa on suunnitella alueelle uusi ryhmämatkapaketti, joten ehkäpä pystyn tarjoamaan Sigrid Juseliuksen mausoleumia myös ryhmilleni.