Aallon upea Villa Mairea ja muita elämyksiä lokakuussa

Villa Mairea kiinnostaa - vieraita ympäri maailmaa!

Pakkasen kirpeänä syysaamuna lähdin ajelemaan kohti Noormarkkua. Olin sopinut tutustumisesta Villa Maireaan, arkkitehti Aallon upeaan luomukseen. Minua ennen paikalta oli juuri lähtenyt kiinalaisten arkkitehtien ryhmä ja minun jälkeen odotettiin uutta ulkomaisten arkkitehtien ryhmää. Kohde kiinnostaa!

Matka Noormarkkuun                                                                                      

Matka sujui joutuisasti kauniissa aurinkoisessa säässä. Aika ajoin sumu tosin haittasi näkyvyyttä. Harvoin sellaisessa sumussa olen joutunut ajamaan. Onneksi sumu oli vain ajoittaista.

Villa Mairea ja Noormarkun ruukki

Villa Maireaan saavuin kuten olimme sopineet. Hyvin olin osannut arvioida ajoajan. Talo sijaitsee Ahlströmien laajalla yksityisalueella, jossa edelleen on noin sata erilaista rakennusta. En ollut lainkaan osannut ajatella, että alue on aikanaan ollut oma yhdyskuntansa sahoineen, pääkonttoreineen ja työväen rakennuksineen tai, että ne olisivat siellä edelleen. Siis aivan oma maailmansa. Edelleen siellä on siis ihmisten asuntoja ja työpaikkoja. Tämä kaikki selvisi minulle, kun myöhemmin iltapäivällä kävelin alueella ja ihastelin syksyistä väriloistoa Noormarkunjoen varrella.

Miten Villa Maireaan saavutaan

Villa Maireaan saavutaan kävellen. Autot jätetään P-paikalle. Kyllä kohteeseen pitääkin saapua juuri näin. Rauhallisesti kävellen ja ihastellen puiden ja metsän takaa avautuvia rakennuksen näkymiä. Tyylikäs upea rakennus, joka edelleen ihastuttaa ja lumoaa kävijänsä. Kohde on suvun omistuksessa ja heidän käytössään, joten tutustumiset järjestetään suvun käytön ehdoilla. Vierailijat tutustuvat vain alakertaan, koska yläkerta on rauhoitettu makuuhuoneineen yksityiskäyttöön, mikä on ihan ymmärrettävää.

Villa Mairea sisältä - upeita taideteoksia ja Alvar Aallon kädenjälki

Alakerrassa on isot oleskelutilat takkanurkkauksineen ja isoine ikkunoineen puutarhaan. Alakerrassa on myös ruokailutila ja kirjastohuone, jonne katsellaan oven suusta. Esillä on hienoja taideteoksia ja tauluja. Ruokailutilassa on Aino Aallon suunnittelemat nerokkaat tarjoilutasot, jotka saadaa hyllystä tarvittaessa esiin. Aallon huonekaluja on luonnollisesti monia. Kaikki taulut ja huonekalut ovat siten kuin ne olivat Maire Gullichsenin kuollessa.

Ryhmien tutustuminen Villa Maireaan

Villa Maireaan on rajoitettu ryhmäkoko, joten isommat ryhmät on puolitettava tai jaettava useampaan osaan. Piha-alueella voi vapaasti kävellä ja kuvata. Sisätiloissa kuvaaminen on kiellytty.

Tutustumisen päätteeksi kävelin vielä puutarhassa ja ihastelin rakennuksen muotokieltä. Villa Mairean lähellä sijaitsee Maire Gullichsenin lapsuudenkoti Havulinna, joka näkyy hyvin Villa Maireaan saavuttaessa. Kaksi upeaa rakennusta lähekkäin, mutta niin kovin erilaiset. Kumpikikn oman tyylinsä edustajia. Havulinna on 1900-vuosisadan vaihteesta.

Syksyisen upea Noormarkun ruukki

 

Oppaan vinkistä tutustuin alueeseen kävellen. Tutustuin vanhan sahan ympäristöön, kävelin puistoalueella, ylitin Noormarkunjoen pariin kertaa kauniita valkoisia siltoja pitkin. Joen pinta oli tyyni ja syksyn värikkäät puut piirtyivät veteen. Voi kun kaunista.

Monta uutta ajatusta tutustuminen synnytti. Mielelläni tämän elämyksen soisin matkailijaryhmilleni. Pääkaupunkiseudulta vie matka paljon aikaa, mutta jospa varaisittekin aikaa kahden päivän verran. Silloin saisi monta hienoa kohdetta mukaan.

Mitä muuta Noormarkussa?

Noormarkussa on ainakin naisryhmiä kiinnostava tehtaanmyymälä Miranella. Pyyhälsin ohi, mutta ei, kyllähän tämäkin kohde on katsottava, kun tänne saakka olin ajanut, ajattelin, joten auto ympäri ja kurvasin tehtaanmyymälän pihalle. Iso myymälä, jossa tehtaanmyymälän hinnat. Myymälässä on paljon erilaista naisten vaatetta, mutta löytyy sieltä myös miehillekin ja lapsille päälle pantavaa.

Kohti Kuullaata

No sitten matka jatkui ja ajelin jälleen Kullaalle päin. Jossain vaiheessa päivää oli sadellut ja jopa räntääkin oli taivaalta tullut, koska maassa oli edelleen räntää ja pelloillakin vaaleaa kerrosta näkyi. Itselläni kävi hyvä tuuri, kun onnistuin koko päivän välttämään sateen ja rännän, vasta viimeisessä kohteessa antoi syksy merkkejään...

Juuri ennen valtatie 11 tuloa näin tien vasemmalla puolella ison joutsenparven. Upeita lintuja ja parvessa yli 30 yksilöä. Eipä ole aikaisemmin osunut omalle kohdalle. Pakkohan sitä oli pysähtyä katsomaan. Ja sitten linnut lehättivät siiville ja muuttomatka jatkui. Vaikuttava näky.

Tutustuminen Anneli Keinosen käsityö- ja tekstiilimyymälään

                           

Niin jatkui minunkin matka ja suuntasin nyt kohti Keikyää, jossa tarkoitus oli tutustua Anneli Keinosen tekstiilimyymälään. Kohde oli ollut jo pitkään mielessä, mutta en vaan ole osunut seudulle aikaisemmin, mutta nyt päätin sen katsastaa.

Rakennus on vanha meijeri, joka on muotounut hienoksi vierailukohteeksi. Joki virtaa vieressä. Pihasta löytyy myös pieni korupaja.

Monipuolinen valikoima

Anneli Keinosen suunnittelemat T-paidat saattavat olla monellekin tuttuja, mutta valikoima on kasvanut myös tekstiililaukkuihin, pannumyssyihin, ja T-paitojakin löytyy nykyisin monenlaista: on pitkällä hihalla, on lyhyellä hihalla ja on siltä väliltä.

Myymälässä on myynnissä myös muiden käsityöläisten tuotteita mm. Tuulipuun hienoja puuvateja, Nou Noun lasiesineitä jne. Kannattaa poiketa ja tilaa on isollekin ryhmälle. Vinkiksi, että läheltä löytyy mm. laukkumyymälöitä. Paikkakuntahan on tunnettu nahkalaukuistaan.. joten siis ostosmatkakohde parhaasta päästä.
 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Kello oli jo hurahtanut aimo matkan eteenpäin, joten matka jatkui... nyt suuntasin kohti Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Tiesin, että kirkon ovet olivat kiinni, joten sisälle en pääsisi, mutta koska ohitse ajaisin, niin kyllä tämäkin oli katsottava.

Vaikuttava näky, kun kirkon viereen autolla kurvasin. Kirkko seisoo melko korkealla mäellä Rautaveden rannalla yhdessä Suomen kansallismaisemista. En olisi ikinä uskonut kuinka vaikuttava näky kirkko olisi. Voin vain kuvitella minkälaisen vaikutuksen kirkko tekee, kun poikkeaa sisälle ja näkee Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalaamat kuvat. Ihastelin kirkon paanukattoa. Aivan upeaa käsityötä.

Sateenkaaari kirkon yllä

Kiersin kirkkoa ja voi kun oli kylmää...tuuli tuiversi. Onneksi olin varustautunut tarpeeksi lämpimin vaattein. Aika vaikuttavia kuvia sain, kun kirkon ylle oli kohonut tumma pilvi ja sitten kuin jostain sadusta taivaalle ilmestyi iso sateenkaari, joka kehysti koko kirkon.

Valtavasti kävijöitä

Kirkko on kiinnostanut niin paljon, että siellä on ollut syyskuun aikana tuhansia kävijöitä (35.000), kun kirkkoa on pidetty auki päivittäin. Eräänäkin päivänä kirkon vieressä oli seissyt kuulema kahdeksan bussia! Hyvä, että en siihen ruljanssiin eksynyt.

Olin iloinen, että sain tutustua kirkkoon näin ensimmäisen kerran ihan yksikseni. Kun paikalle ajelin,niin muutama auto siellä oli, mutta yksi lähti juuri ja toinenkin hetken kuluttua, joten yksin kirkonmäelle jäin. Kissa vain pujahti kirkon aidan ohitse ja vieressä olevalla laitumella hevoset ihmettelivät.


 

Kotimatka ja tunnelmia päivästä

Mutta vaikuttavatkin kohteet on jätettävä takse ja lähdettävä kotiinpäin. Päivä oli kääntynyt iltaan ja vielä olisi ajamista jäljellä ennenkuin Mäntsälä häämöttäisi. Niinpä takaisin autoon ja suunta kohti Pirkkalaa, josta kurvasin sitten Tampereen moottoritielle.

Pitkä päivä oli takana ja auton rattia oli käännetty melkoisesti, mutta kovin oli ollut antoisaa. Hyviä kohteita oli nähty ja nyt ei muuta kuin uusia matkoja suunnittelemaan tai ainakin osaan tarjota näitä ryhmille. Pari tarjouspyyntöä jo odottaakin, joten mietitään. Mahdollisuuksia kyllä on.