Retki Harjavaltaan ja Ulvilaan – mielenkiintoinen päivä kesäkuussa

Ulvila – vanha hansakauppiaiden kauppapaikka

Lähdin tutustumaan Suomen 3. vanhimpaan kaupunkiin Ulvilaan. Niin …. ei tule ehkä ajatelleeksi, että Ulvila on historiallinen vanha hansakauppiaiden kauppapaikka. Mutta näinhän se on. Ulvila oli yksi paikkakunta, josta Kustaa Vaasan käskystä siirrettiin asukkaita v. 1550 perustettuun Helsinkiin.

Leineperin ruukki

Ulvila on hämmästyttävän monipuolinen matkakohde. Katsottavaa riittää päiväksi ja vaikka toiseksi. Ulvilan matkailuasiamies Kimmo Aalto oli laatinut minulle mielenkiintoisen ohjelman.

Tapasin Kimmon Leineperin Ruukilla. Tapasin Ruukilla kaksi alueen opasta ja sain varsin seikkaperäisen esittelyn alueesta.

Leineperi on Suomen täydellisimpiä ja parhaiten säilyneitä ruukkialueita. Alueelta löytyy myös täysin savesta 1850-luvulla rakennettu kahvitupa, käsityö- ja taidepuoteja, mylly, sepän paja ja painonnostaja Kalle Kangasniemen syntymäkoti. Alueen arvokkain rakennus on rautasulatto eli masuuni.

Leineperin Ruukin historiaa

Leineperin eli Fredriksforsin Ruukki on perustettu Kullaanjoen Katokosken rannalle v. 1771. Ruukin perustajan majuri Berndt Johan Hastfehrin ajatuksena oli jalostaa Ruotsista tuotua takki- eli raakarautaa. Ruukilla oli kaksi vasarapajaa, joissa taottiin pultteja, nauloja, lapioita, hevosenkenkiä ja viikatteita.

Ensimmäinen masuuni valmistui 1787 ja silloin aloitettiin sulattaa kotimaista rautamalmia. Ruukin alueella oli myös kymmeniä asuin- ja maatalousrakennuksia. 1800-luvun puolivälin jälkeen uusien patruunoiden myötä Ruukin alue kasvoi aikansa suureksi teollisuusyhteisöksi.

Antti Ahlström osti Ruukin, uudisti tuotannon ja rakensi sahan. Raudanjalostus päättyi v. 1902. 1900-luvun Leineperi toimi maanviljelystilana.

Hieno pienoismalli

Kiertelimme alueella ja tutustuimme alueen pienoismalliin, joka on rakennettu yhteen alueen taloista. Kannattaa tutustua pienoismalliin, sillä sen avulla saa hyvän kuvan Ruukista. Taloihin saa valot palamaan ja on helppo kertoa ryhmälle alueen rakennuksista.

Käsityöpuoteja, sepänpaja ja mylly

Piipahdimme käsityöpuodeissa ja kävimme sepän pajassa, jossa seppäkin oli paikalla. Hänet tapaa melkoisella varmuudella pajastaan ympäri vuoden. Myllypuodissakin pääsee tekemään ostoksia. Neljän viljan ryynipussin kanssa jatkoin tutustumista. Ryyneistä tuli muuten oikein hyvää puuroa.

Jalomäen umpipiha


Leineperin Ruukista suuntasimme tutustumaan Jalomäen umpipihaan. Tämä kohde on avoinna vain ryhmille, mutta on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa on paljon vanhoja huonekaluja ja esineitä. Kohteessa saa asiantuntevan opastuksen.

Keskiaikainen hieno kirkko

Seuraava kohde olikin Ulvilan keskiaikainen kirkko. Pienen sadekuuron saattelemina teimme lyhyen kävelyn kirkon ympäristöön. Lähellä olisi muutama kartanokin, mutta valitettavasti ne eivät ole matkailukohteita, joten niitä en voi ehdottaa tutustumiskohteiksi.

Villa Helleranta

Iltapäivällä tutustuin Villa Hellerantaan, joka on tilauksesta avoinna ryhmille esim. ruoka-, juhla- tai kokouskäyttöön. Hellerannasta löytyy jonkin verran majoitustakin. Funkistyylinen rakennus on v. 1939 rakennettu teollisuusneuvos Arvi Hellemaan perheen asuintaloksi, ja siellä on edelleenkin hyvin kodinomainen tunnelma. Minusta hyvä kohde vaikkapa yritysryhmien ruokapaikaksi.

Friitala-talo

Viimeisenä kohteena meillä oli Friitala-talo, jossa tosin olimme piipahtaneet jo aikaisemmin, kun kävimme syömässä Cafe Hellmanissa. Mutta nyt palasimme tutustumaan kohteeseen paremmin. Friitala-talosta löytyy kuten arvata saattaakin Friitalan nahkamuseo ja Friitalan tehdasmyymälä. Museossa on perusnäyttelyn lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Perusnäyttelystä selviää millaisten vaiheiden tuloksena paksusta ja jäykästä vuodasta tuli taipuisa, kestävä ja joustava nahka. Museossa selviää myös miten Friitalan nahasta tuli maailmankuulu tuotemerkki.

Museon lisäksi Kimmo esitteli rakennuksessa olevia muita myymälöitä: Maria Drockilan kynttiläpajan ja Sagan sisustus- ja lahjatavaramyymälän. Piipahdin myös Friitalan tehdasmyymälässä.Päivä oli rientänyt ja oli aika kiittää Kimmoa antoisasta päivästä ja suunnata auto kohti Harjavaltaa.

Harjavallasta löytyy monipuolinen Emil Cedercreutzin museo

Olin sopinut tutustumisesta Emil Cedercreutzin museoon. Museonjohtaja Henry Flinkman oli minua vastassa ja esitteli sangen monipuolisen ja mielnkiintoisen museon. En olisi ikinä osannut kuvitella millaisesta museosta on kyse, joten oli hyödyllistä käydä tutustumassa.

Paljon katsottavaa – upeita siluettitöitä

Museossa on näyttelytiloja, jossa on hienosti esillä Emil Cedercreutzin aikanaan keräämiä esineitä. Hän on kerännyt niin rukinlapoja, hevosvaunuja, ryijyjä, keittiöesineitä kuin työkalujakin jne. Tiloissa esitellään myös hänen veistoksiaan ja siluettitaidetta. Siluettityöt ovat aivan uskomattoman taidokk
aita. Ei voi kuin ihmetellä miten saksilla voi loihtia niin pikkutarkkoja ja upeita töitä!

Kohteessa myös kotimuseo

Vieressä sijaitsee Emil Cedercreutzin koti, joka sekin on hyvin runsas ja täydentää hyvin taiteilijasta saatavaa kuvaa. Kotimuseo esitellään myös aina ryhmille.

Kannattaa poiketa – monipuolinen päivä

Ehdottoman mielenkiintoinen ja monipuolinen vierailukohde, mutta niin oli ollut koko päiväkin. Ei muuta kuin suunnittelemaan uutta ryhmämatkaa kohteena historiallinen hansa-ajan kauppapaikka ja mielenkiintoinen Emil Cedercreutzin museo, joka yllätti ainakin minut positiivisesti.

Millainen on Humppila?

No vielä oli reilun kolmen tunnin ajomatka kotiin…. Olin ajanut aamulla Tampereen moottoritietä Pirkkalan kautta Ulvilaan, mutta nyt palasin Humppilan ja Forssan kautta takaisin. Pysähdyin Humppilassa katsastamassa kohteen. Ostospaikka, josta löytyy varmaankin melkeinpä jokaiselle jotakin.