Retki Hollolaan elokuussa

Kauniina elokuisena päivänä suuntasin auton kohti Hollolan kirkonseutua. Kohde oli ollut tutustumislistallani jo muutaman vuoden, mutta miten aika olikin vain kulunut enkä ollut ehtinyt paikkakunnalle.

Hollolassa kaikki lähellä

Siispä nyt sitten matkasin sinne. Mukava kohde, koska kaikki kohteet ovat lähellä toisiaan. Ensimmäiseksi suuntasin lounaalle. Täytyihän sitä saada vatsansa täyteen, jotta jaksaisi…

Tähän aikaan kesästä on jo jo aika hiljaista matkailukohteissa. Sääli, koska kesä on mitä parhaimmillaan…

Ruokakohteessa totesin, että aivan kuin kotiin olisin tullut. Emäntä totesikin, että rakennus oli aikaisemmin heidän koti, joten ihmekkös tuo. Monipuolinen päivän lounas ja vatsa täyttyi. Sain hyviä vinkkejä Hollolan kohteista mm. kuulin Linnamäestä, jonne päätin kiivetä tutustumispäivän päätteeksi. Sieltä kuulema näkisi Lahteen asti.

Kannattaa käydä – Hollolan kotiseutumuseo

Tutustumisen aloitin Hollolan kotiseutumuseosta, joka onkin enemmän kuin yksi perinteinen museorakennus. Kyseessä on alue, jonne on siirretty useita rakennuksia, mm. muutama asuinrakennus ja aittoja, ometta, talli, sauna jne. Monipuolinen ja mielenkiintoinen kohde.

Asuinrakennukset olivat mielenkiintoisia, jokainen erilainen ja sai hyvän kuvan asumisesta maalaistalossa entisaikaan. 0pas tiesi paljon ja osasi kertoa esineistä.

Pesusienet

Entisaikojen tutti

Kehdosta löytyi entisajan tutti (lehmänsarvi, jossa kangas, jota vauva imi ja kankaassa saattoi olla mummon valmiiksi pureskellutta leipää) … jaa mitäpä sanoisi nykyajan hygenia moisesta!

Yli-Äinön talo

Alueella olevassa Yli-Äinön talossa oli lattialla sen ajan kissanmaitokulhokin ja kamarissa talon asukkaan kirje vuodelta 1924.

Talossa asunneiden valokuviakin oli esillä. Salissa oli kahviserviisi esillä ja arkku vuodelta 1780!

Tuvassa oli esillä sen ajan keittiö- ja tarve-esineitä: tupakkaleikkuri, pyykkipoikia, maitosihti, taikinakaavin… niin joka oli tehty lehmän lapaluusta ja sen ajan muruharja (kanansiipi…). Esillä olis myös tuohesta tehtyjä hankaussieniä. Oli pakko todeta kuinka käytännöllisiä sen ajan ihmiset olivat olleet.

Kuvia alueen rakennuksista:

Pelargoniat kukkivat ikkunoilla useassa rakennuksessa. Aittoihinkin kurkistimme ja tutustuimme sahdin valmistamiseen. Ometasta löytyi paikat possuille, lampaille, lehmille ja hevosillekin. Kyseinen rakennus oli valmistunut vuonna 1917 ja oli ollut sen ajan edistyksellinen malliometta, kun kaikki oli suunniteltu ”nykyaikaisesti”.

Viljamakasiinissa kirkon vieressä lisää esineitä ja paikkakunnan historiaa

Sukset, joilla pystyi hiihtämään molempiin suuntiin!

Kotiseutumuseoon kuuluu myös kirkon vieressä oleva vanha viljamakasiini. Viljamakasiini on aikanaan ollut viljapankkina, jonne säilöttiin viljaa pahan päivän varalle. Aitassa oli varkauksien varalta kaksinkertaiset seinät. Jos varas kuvitteli saavansa viljanjyviä poraamalla seinään reiän, niin hän pettyi, koska ulko- ja sisäseinän välissä oli n. ½ metrin ilmarako.

Tässä vanhassa vilja-aitassa on kotiseutumuseon esinemuseo. Esillä on mm. erilaisia hevosrekiä ja -vaunuja, tarve-esineistöä. Näin mm. sukset, joilla on voinut hiihtää molempiin suuntiin, ts. sukset olivat suipot molemmista päistä. Sukset olivat varmaan kaksi metriä pitkät ja milläs sen ajan metsässä olisi moisilla suksilla käännytty, joten kun molemamt päät olivat teräviä, niin ei muuta kuin sukset pois jalasta ja tassukat toisin päin siteisiin ja niin voitiin läheä takaisin päin. Taas yksi käytännöän sanelema toteutus.

Oletteko tulleet ajatelleksi, että ihmisten tapaan hevosetkin olivat menneillä vuosisadoilla pienempiä? No eipä ole tullut mileeen, mutta nyt sekin tuli ilmi. Esillä oli hevosen länget 1700-, 1800- ja 1900-luvulta ja kokoeroa oli totta tosiaan.

Hollolan keskiaikainen kirkko

Museosta jatkoin matkaa Hollolan keskiaikaiseen kirkkoon. Pyhän Marian kirkko on erikoinen rakennustavaltaan, on nimittäin kaksilaivainen kirkko, joka siihen aikaan rakennettuna (1400-luvulla) ei suinkaan ollut se tavallinen tapa rakentaa.

Kirkon eteisessä on vanhoja seinämaalauksia. Kuvissa on kuvattu kadotettuja sieluja, piru, Jeesus ja Neitsyt Maariakin. Kirkkosali on sen aikaiseksi kirkoksi kovin runsas esineistöltään. Sieltä löytyy jo aikaisemmissa kirkoissa olleita puuesineitä. Puukoristein koristeltu saarnastuoli on luterilaiselta ajalta ja löytyyhän salista kappalaisellekin oma saarnastuoli.

Mielenkiintoinen Atelje Asta Pulkkinen – naivistisia maalauksia

Seuraava kohde olikin lähellä kirkkoa sijatseva Ateljee Asta Pulkkinen. Naivistina tunnettu taiteilija pitää näytelyä vanhassa kanttorilassa. Ihastuttava pihapiiri houkuttelee kävijöitä. Kannattaa tutustua. Joulun aikaa kohteessa on joulutunnelmaa.

Kunnantupa


Sitten olikin suunnattava jo Kunnantuvalle, joka on Engelin suunnittelema kuten kirkon kellotapulikin. Kunnantupa sijaitsee aivan kirkkoa vastapäätä. Nykysin kohteessa toimii Hirsimajan Design ja Antiikki eli tarjolla on kahvia ja kauniita tavaroita.

Vieressä on Maatalousnaisten kioski, josta voi ostaa kauden satoa. Punaiset vadelmat houkuttelivat ja ei muuta kuin ropposet mukaan…..

Ehdin pistäytymään myös Piian makasiinissa, jossa myynnissä tilkkutöinä valmistettuja hauskoja kanoja ja paljon keramiikka. Tämäkin kohde sijatsee kirkkoa vastapäätä.

Kiipeäminen näkötorniin….näkyikö Lahti?

Niin ja sitten oli käytävä vielä siellä Linnamäellä ja kiivettävä näkötorniin. Kävelymatka ei ole kuin 250 m, mutta kyllä se kuntoa kysyy. Koko ajan kiivetään ylöspäin ja lopussa korkeusero on jo aikamoinen, puhumattakaan näkötorniin kiipeämisestä. Eiköhän tämän päiväinen kuntoilu tullut suoritettua.

Muinaislinna – pako- ja turvapaikka tuhannen vuoden takaa

Kohde on Hollolan Kapatuosian linnavuori, joka on muinaislinna ja suojeltu kohde. Esihistoriallisia löytöjä on 8000 vuoden takaa. Ollut silloin saari ja pyyntiväestön asuinpaikka.

Rautakaudella n. 1000 vuotta sitten Linnamäki on ollut todennäköisesti pako- ja turvapaikka. Mäen päällä on ollut hirsisiä rakennuksia. Kaivauksissa on löytynyt yli 300 hopearahan palasen ja hopeaesineen muodostama kätkö sekä saviastian palasia ja metalliesineitä.

Mäen tasainen laki on geologisten tutkimusten perusteella todettu jääkauden lopun sulamisvesien aikaansaamaksi luonnonmuodoksi. Maisemat näkötornin huipulta olivat hienoja. En ihan Lahteen saakka osannut nähdä, mutta kauniita järvi- ja metsämaisemia… niin ja kyllä vatsanpohjaa hiukan kirpaisi kun alas päin katsoi. No alaskin oli tultava ja tarkkana sai olla, sillä portaat olivat aika jyrkät, mutta onneksi kaiteesta sai tukea.

Ei hullumpi retkikohde

Oikein virkistävä puolipäiväinen tuli vietettyä. Kyllähän tässä olisi potentiaalia ryhmämatkakohteeksi. Täytyypä miettiä. Kohdetta voisi yhdistää vaikkapa Lahden kohteisiin tai tokihan tästä saisi ryhmälle ihan oman päiväretken. Enpä usko, että kohde on kovin tuttu monellekaan…. Olisko Hollolan kirkonseutu seuraava retkikohteenne? Pyydä ehdotus.