Runsaudensarvi – Kemiönsaari

Kemiönsaaressa on uskomattoman monta mielenkiintoista kohdetta. Enpä olisi uskonut, kun sinne päin lähdin tutustumaan heinäkuussa. Yhteistyökumppanini oli laatinut tiiviin ohjelman kahdelle päivälle ja sittenkin jäi vielä näkemättä.

Puutarharyhmä Kemiönsaareen

Puutarharyhmä oli varannut jo talvella kahden päivän puutahamatkan, josta yhden päivän ryhmä tulisi viettämään Kemiönsaaressa, joten oli syytä itse lähteä myös tutustumaan saareen, koska osa ryhmän kohteista oli minulle vielä vieraita. Onneksi minulla on hyviä verkostoja ja olin saanut kyllä hyvää tietoa ennakkoon, mutta onhan se hyvä olla myös itse perillä kohteista, jonne asiakkaita lähettää. Joten ei muuta kuin matkaan…….

Lossilla matkaten

Mäntsälästä lähdin jo aamuvarhaisella, jotta ehtisin klo 10 ensimmäiseen kohteeseen Westers Gårdiin. Ajelin Turun moottoritietä Kokkilaan, josta sitten muutama minuutti lossilla Kemiönsaareen. Kun harvoin lossilla matkustaa, niin oli kyllä tunne, että sitä ollaan todella matkalla. Pääseehän Kemiönsaareen maantietä ja siltaa pitkin Strömman kanavan kautta, mutta Westers Gård sijaitsee Kemiönsaaren pohjoisosassa, joten Kokkilan kautta saapuminen tuntui järkevämmältä.

Westers Gård – monesta puutarhalehdestä tuttu

Westers Gård on ollut paljon puutarha- ja muissakin lehdissä esillä ja eipä sitä ole turhaan esitelty. Kohde on monipuolinen ja siellä on paljon katseltavaa. Westers Gårdista löytää myös taidetta niin puutarhasta kuin sisältäkin. Puutarhamyymäläkin on ja kahviakin saa (ainakin ryhmille ennakkoon tilattaessa). Ihastuttavaa kukkien väriloistoa. Tänne se minunkin ryhmä oli tulossa. Hyvä kohde!

Gundby gård – taidenäyttely ja paljon muutakin

Westers Gårdista matkani jatkui yhteistyökumppanini kanssa Gundby gårdiin. Täällä on yleensä kesäisin taidenäyttely, mutta tämä kesä jäi väliin, kun tilan emännästä oli tullut famu. Tilan rakennus oli kuin kartano ja pihalla oleva rengintupa, jota esitellään ryhmille oli minusta valtavan mielenkiintoinen. Minä, joka pidän vanhoista esineistä, olin ihastuksissa. Rengintupa on sisutettu vanhoin huonekaluin ja esinein ja esillä on myös ihastuttavia kauniita vanhoja käsitöitä. Vanhoista pitsilakanoista oli ommeltu verhot…. ja joka puolella oli valtavan siistiä.

Vanhoja jalopuita puistossa

Gundy gårdin piha-alueella ja pienen matkan päästä pihasta on vanhoja upeita jalopuita, joita voi myös ihastella. Pihan rinne täyttyy kuulema keväisin sipulikukista ja valkovuokoista. Näky on varmaan mykistävä.

Ensi kesänä jälleen taidenäyttely

Ensi kesänä pääsee jälleen ihastelemaan taidetta tilalla. Näyttely on pihalla olevassa tallirakennuksessa. Näyttelytilaan on portaita, joka tietysti on hiukan rajoittava tekijä, jos liikkuminen on vaikeampaa. Tilassa on esillä myös valtavan iso mankeli,jota käyttivät aikanaan myös kyläläiset. Ihmettelimme, että miten kummassa mankeli on aikanaan tallin vintille tuotu.

Sagalund – satujako meille?

Matka jatkui….. Kemiön kirkolla pysähdyimme sen verran, että kävin sopimassa puutarharyhmäni ruokailusta ja katsastin paikan.

Sitten olikin jo aika ruokailla itsekin. Sagalundissa on Cafe Adele, joka tarjoaa kotiruokaa. Sisällä on vanhanaikaisesti sisustettu sali, mutta lämpimästä säästä nauttien, päätimme syödä ulkona. Ruokailun jälkeen katsahdin ison museokaupan, jossa on myynnissä Sagalundin omaa kangasta. Somaa… kunpa ehtisi joskus ommella, ajattelin.

Ulkoilmamuseo

Pyörähdimme myös näyttelytilassa ja sitten kävelylle museoalueelle. Sieltä löytyy vanhoja rakennuksia (vrt. Seurasaari, Luostarinmäki tai Sepänmäki Mäntsälässä). Löytyypä Sagalundista ruusutarhakin.

Björkbodan kartano – elämys

Björkbodan kartanosta olin lukenut jo vuosia sitten, kun luin Anders Ramsayn kirjoittamat muistelmat ”Muistoja lapsen ja hopeahapsen”, mutta enpä olisi silloin uskonut, että joskus itse siellä kävisin. Kirjassaan Anders Ramsay kertoo lapsuudestaan ja elämästää niin Björkbodassa kuin maailman turuilla. Hän oli kahdesti kartanon isäntä, kun välillä sen menetti vararikon tehtyään epäonnisten maanviljelykokeilujen ja yritystoimintansa takia.

Engelin suunnnittelema viljamakasiini

Kartano on yksityisessä omistuksessa eikä ole matkailijoille avoinna, mutta ryhmät pääsevät kyllä puutarhaan ja vanhassa Engelin suunnittelemassa viljamakasiinissa voi nauttia kahvit tai syödä keittolounaan. Hieno paikka sekin. Huomioitava vain, että viljamakasiinissa on portaat. Pääsin tutustumaan kartanoon ja sain myös hyvän kuvan alueesta, jossa oli melkoisia uudistus- ja rakennustöitä menossa. Oli elämys nauttia kesäpäivästä Björkbodan kartanossa!

Björkboda – tunnettu lukoistaan

Nopea piipahdus Björkbodan lukkomuseossa. Björkbodassa on valmistettu lukkoja ja lukkojen historiaan voi tutustua pienessä Lukkomuseossa.

Storfinhova – rauhalliset kokoukset

Tutustuimme Storfinnhovaan, jossa voi järjestää kodikkaissa taloissa kokouksia taatusti omassa rauhassa. Kolmesta rakennuksesta löytyy jokaisesta myös majoitustilat. Alueella on saunarakennus lammen rannalla. Kuinka kauniisti valkoinen laituri kuvajai lammen pintaan. Täältä löytyy myös iso juhla- ja kokoustila, jos tarvitaan tilaa yli 100 hengelle.

Uskomaton savusauna

Jos luulet kokeneesi jo kaiken, niin tätä et ole kokenut – savusauna, jossa sisällä puro. Tämä oli mykistävää. Kauniisti kynttilät valaisivat tilaa (muita valoja ei ollutkaan) ja tuo puro, joka oli valjastettu myös altaaksi. Ei tätä osaa sanoin kuvialla eikä valitettavasti saanut kuviakaan, mutta menkää saunomaan…. ette pety.

Majat tikun nokassa

No ei ihan tikun nokassa, mutta kuin ennen pohjoisen aittavar
astot, ylhäällä. Portaita kiiveten sänky odottaa. Ei niissä sitten muuta ollutkaan. Kiipesin kurkistamaan. Sopisi hyvin leirikouluille tai erähenkisille reippailijoille. Mutta täytyy osata tai uskaltaa nukkua luonnon keskellä omassa majassa. Majasta kyllä löytyy vuode vaikkapa kahdellekin kaverille.

Auton nokka kohti Kasnäsiä

Nyt olikin jo ensimmäinen päivä pulkassa, kuten sanotaan. Suuntasin kohti Kasnäsin saaristolaiskylpylää ja opastuttuni illan konserttiin valmistautumaan. Kemiönsaaressa oli juuri Kemiönsaaren Musiikkijuhlat ja eri puolilla saarta musiikkiesityksiä. Taas matkasin lossilla, Lovön lossi. Se tulee häviämään, sillä salmen yli rakennettiin siltaa. Valmista pitäisi olla ensi kesänä.

Majoitus simpukanmuotoissa taloissa

Kasnäsin rakennukset on rakennettu simpukan muotoisesti rinteeseen. Kussakin ”rivitalossa” on n. viisi huonetta eli asuntoa. Jokaisesta huoneesta on käynti omalle pienelle etupihalle ja auton saa asunnon eteen. Huone on tilava ja parvikin löytyy, joten sopii hyvin myös perheelle. Tilaa on ja kylpyhuonekin on toimiva.

Simpukan luontokeskus naapurissa

Aivan vieressä on Simpukan luontokeskus, jossa on mm. luontopolku. Kohde oli valitettavasti jo sulkeutunut, kun sinne ehdin, mutta kävelin luontopolun, joka oli hyvin merkitty ja opastettu. Hienoja maisemia ja aivan uksomattoman erilaisia kivilajeja ja kalliota. Kristiina Brahekin ajoi ohitse. Hiukan harmillista, että taivas oli peittynyt pilveen, mutta hiukan pilviverho rajoitti verhoaan ja näkyi auringonlaskua. Vaikuttavaa….kaunista.

Kävelin myös satamassa, jossa oli toinen toistaan upeampia veneitä ja huvipursia.

Uusi päivä ja uudet kohteet

Seuraavana päivänä tutustumiskierrokseni jatkui, vaikka kuinka mukavaa olisikin ollut nauttia Kasnäsin oleskelusta…..

Mutta kello riensi ja oli ehdittävä klo 9.05 Lovön lossille, jonne kesti ajaa n. 15 min hotellista. Kemiönsaarelle päästyäni tapasin jälleen hyväntuulisen oppaani ja retkemme jatkui kohti Taalintehdasta.

Taalintehdas – ruukin historiaa monelta kantilta

Minun auto jäi parkkiin ja jatkoimme yhdellä autolla tutustumaan Taalintehtaan nähtävyyksiin.

Kävelimme ruukinalueella, jossa kovaa vauhtia rakennettiin viikonlopun Jazz-tapahtuman esiintymislavaa. Kuulin ruukin historiaa ja kurkistimme yhteen hiiliuuniinkiin eli näin miten ennen tehtiin ruukin tarvitsemia hiiliä polttamalla tiiviisti asetettuja puita pienen mökin kokoisessa hiiliuunissa.

Taalintehtaan ruukinmuseo – tavallisen ihmisen elämää ruukissa

Itse pidin kovasti Ruukinmuseosta, jossa esitellään mm. ruukin työntekijöiden elämää sisustettujen huoneiden muodossa. Museoon on sisutettu eri aikatauden mukaisesti ihmisten asuntoja. Oli mielenkiintoista huomata omastakin lapsuudesta tuttuja esineitä. Sitä se ikä tekee….

Museosta löytyy ruukin pienoismalli, joka varmasti kiinnostaa tekniikasta kiinnostuneita.

Labbnäs Semesterhem

Seuraavaksi ajelimme Labbnäsin Semesterhemiin tutustumaan. Matkalla oli tarkoitus kurkistaa Taalintehtaan kirkkoon, joka on rakennettu ruukin ylijäämäkivistä. Mutta eipä kirkko ollutkaan auki. No ei ongelmaa, matka jatkui.

Labbnäs Semesterhem tarjoaa ruokailuja ja majoitusta kuin entisen kesäkotien malliin. Mukavuudet löytyvät käytäviltä. Kodikasta. Rakennuksen on aikanaan Amos Anderson lahjoittanut martoille. alun perin rakennus on toiminut pappilana.

Dragsfjärdin kirkko ja Anders Ramsayn hauta

Aatelismies Anders Ramsay on haudattu Dragsfjärdin hautausmalle. Haudalla oli tietysti piipahdettava. Olinhan lukenut vuosia sitten hänen kirjoittaman kirjan ja kiinnostukseni Björkbodaan ja Tallintehtaaseen oli herännyt. Samalla kävimme tutustumassa myös kirkkoon, joka oli tiekirkkona. Kaunis pieni puukirkko. Laiva roikkumassa katossa kuten yleensä kaikissa saarsitokirkoissa. Tämä käynti haudalla tuntui nostalgiselta. Olin lainanut uudelleen Anders Ramsayn kirjan ”Muistoja lapsen ja hopeahapsen”, jotenolin myös hiukan verestänyt omia muisteluksiani.

Kirjasta on valitettavasti painos myyty loppuun, joten ainoa keino saada kirja, on yrittää löytää se antikvaarista. Muistelmateos koostuu joko kahdesta tai neljästä eri kirjsta riippuen milloin kirja on painettu.

Ihastuttava Söderlångvik – Amos Andersonin kesäkoti


Söderlångvik on aina yhtä viehättävä. Siellä oli Hugo Backmanssonin taidenäyttely. Kauniita oikeita tauluja. Kahvilarakennuksessa oli sitten esillä modernia taidetta… niin se näyttely on jakanut kuulema paljon mielipiteitä. Söderlångvik oli jo aikaisemmilta käyneiltä tuttu, mutta kyllä siellä vo käydä uudelleen ja uudelleen ja….

Yläkerrassa on hauska pöytä, jossa pöydän jalat ovat ihmishahmoja ja nyt vasta kiinnityi huomio yhteen jalkaan, kun oli mieshahmo, mutta kuitenkin rinnat. Jaa…. erikoista.

Kiva kahvila ja ostospuoti

Piipahdin tapaamassa mukavaa kahvilanpitäjä Maj-Brittia. Hän esitteli uusia tavaroita, joita on myynnissä tänä vuonna puodissa. Monipuolinen valikoima keramiikkaa, tauluja,tyynyjä, koruja ja paljon muuta. Söderlångvik on tänä päivänä suuri maatila, jossa viljellään mm. omenoita, mutta myös tomaatteja ja kukkia. Niitä on myynnissä vastapäätä kahvilaa. Niin ja maksu rehellisesti puodissa olevaan rahalippaaseen.

Strandhotellet – ruoka maistui

Nyt oli jo ruoka-aika ja suunta takaisin Taalintehtaalle, jossa aterioimme Strandhotellissa. Vanha tunnelmallinne rakennus. Täältäkin löytyy muutamia majoitushuoneita, mutta jälleen mukavuudet käytävillä. Vain yhdessä huoneessa on oma wc ja suihku, mutta niinhän se oli ennen ja tämä on sitä entisaikojen nostalgiaa. Ruoka oli hyvää.

Westankärr – kartano ja Suomen sodan historiaa

Nyt sitten oma auto jo mukaan ja kohti Kemiötä, jonne auto jäi jälleen odottamaan, kun me suu
ntasimme Westankärriin, saaren pohjoisosassa sijaitsevaan kartanoon. Ryhmät voivat nauttia kahvit ja tehdä ostoksia kartanon entiseen navettaan saneeratussa kahvila-puodissa.

Myynnissä on kartanon omien lampaiden lihaa eri muodoissa ja myös hilloja, mehuja ja muita elintarvikkeita. Minäkin ostoksia tein ja kotiin lähti saaren omia vihanneksia.

Kartanon merialueella on käyty Suomen sodassa pari suurta meritaistelua. Niistä löytyy tietoa kahvilan seinältä. Suuressa kahvilatilassa oli taidenäyttley, joten käynnin lomassa voi tutustua myös taiteeseen. Kaikki oli siistiä ja avaraa. Kävelimme myös kartanon puistoalueella, joka on myös ryhmille mahdollista.

Pihasuunnittelu Hannele Holmberg – runsautta puutarhassa

Viimeinen kohteeni oli tutustuminen Hannele Holmbergin puutarhaan. Mikä valtava määrä kukkia ja istutuksia. Kiertelimme ja ihastelimme ja Hannelen tietämys kasveista oli valtava. Kaikki on syntynyt pikku hiljaa. Nyt kasvit leviävät jo metsäänkiin. Lohdullista, sillä itsellekin on jo tulllut tapa siirtää ylimääräiset taimet metsän puolelle.

Kierroksen päätteeksi nautimme kotitekoista mehua ja kakkua jännässä puutarhamajassa. Se on nimittäin rakennettu vanhoista puhelinkopeista. Niin ja kun puutarhakohteessa olimme, auto täyttyi taimilla, pienillä ja isoilla.

Tämä kohde oli puutarharyhmäni kohteeksi valikoitunut omien vinkkieni ansiosta.Varmasti antoisa kohde puutarhaihmisille, mutta siis ryhmäkohde. Hannele Holmberg tekee pihasuunnitelmia ja näihin pihoihin hän myös myy kasveja, mutta muuten kohteesssa ei ole kasvi- eikä taimimyyntiä.

Näkemiin Kemiönsaari!

Näin se kaksi päivää oli kulunut. Oli aika lähteä kotimatkalle. Ajo takaisin Kemiöön ja siellä sitten oman auton lastaaminen monilla taimilla. Suuret kiitokset hyvälle oppaalleni ja auton nokka kohti Mäntsälää.

Uusia matkapaketteja syntyy varmasti Kemiöön! Lähinä oli mielssä miten valita hyvien kohteiden joukosta sopivat kohteet.

Nyt jälkiviisaana voi kertoa,että paketteja on syntynyt monta! Paketteja, jotka sopivat puutarharyhmille ja paketteja karteno- ja kulttuurikohteista kiinnostuneille. Paketteja, jotka sopivat kaikille. Valinnan varaa on.