Turun saaristossa – retki Seilin saarelle kesällä

Vihdoinkin matkalla Turun saaristoreitille ja tiedossa retki Seilin saarelle! Heinäkuisena perjantaina ajelin kohti Turkua.

Mottooritie – sujuvaa matkantekoa Turkuun

Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan miten matka sujui uudella Turun moottoritiellä ja olihan se ihan sujuvaa. Monta oli tunnelia matkan varrella ja muutama melko pitkäkin. Ei hassumapaa matkantekoa…. kyllä tuota moottoritietä olikin jo odotettu.

Wanhanajan puoti ja tuhat kahvipakkausta

Esnimmäisenä tutustumiskohteena Turussa oli Läntisellä Pitkäkadulla sijatseva Wanhanajan puoti ja Museokahvila. Voi sitä vanhojen kahvipurkkien määrää! Esillä on varmasti useampi sata erilaista vanhaa kahvipurkkia myös sellaisilta paahtimoilta, joita ei enää ole olemassakaan. Oli koristeellista ja tavallisempaa ja jonkin verran myös ulkomailta. Esillä on myös muuta vanhaa myymälärekvisiittaa. Esillä oleva esineistö painottuu siirtomaatavaroihin eli tavaroihin, joita tuotiin valtamerien takaa aikanaan. Muistattehan nuo ihanan tuoksuiset siirtomaakaupat joskus silloin aikaisempina vuosikymmeninä! Myymälästä voi ostaa myös Mikael Andersson kirjoittamaa Kahvikirjaa. Kirjasta saa paljon tietoa kahvin historiasta. Tapasin kirjan kirjoittajan ja paljon riitti juteltavaa. Esillä on myös vanhoja makeisrasioita, niin enää ei ole myynnissä Pingo-salmiakkeja eikä JEE JEE hedelmäkarkkeja. Kannattaa poiketa, jos vanhat pakkaukset ja purkit kiinnostavat. Nautimme kahvit ja sitten oli jatkettava matkaa….

kohti Raisiota,

jossa kävimme jälleen Wanha kupit kahvilassa Krookilan kotiseutumuseossa.

Tämä on paikka, jossa käymme tyttäreni kanssa joka kesä ja aina löytyy joku kuppi, joka matkaa mukanamme. Tänä vuonna kohteessa on Arabian kahvikannunäyttely.

Naantali – kesäkohde

Aika kului ja suuntasimme Naantaliin. Naantalistakin on tullut vuosittainen käyntikohde. Viehättävä kesäinen kaupunki ja varsinkin lapsiperheiden suosikki. Muumit vetävät vuodesta toiseen lapsia puoleensa.

Presidentin Kultaranta

Koska olimme sopivasti perjantaina kaupungissa, niin lähdimme Kultarantaan, jossa portit avattiin yleisölle kahdeksi tunniksi klo 18. Emme suinkaan olleet ainoita, vaan puistoon vaelsi suuri joukko kiinnostuneita. Puisto tuli katsastettua ja sitten takaisin Turkuun.

Ilta Turussa Aurajoen rannalla

Aurajoki tuo oman lisänsä Turun elämään. Joen rannalla on vieri vieressä laivoja, joissa pääsee nauttimaan kesäisiä virvokkeita ja voi nauttia merellisistä tunnelmista. Illalla tuntui olevan paljon ihmisiä liikkeellä ja laivoihin riitti asiakkaita.

Saaristoreitille

Lauantai oli varattu Saaristoreitille ja niinpä hyvissä ajoin suuntasimme kohti Paraista ja sieltä edelleen lauttarantaan kohti Nauvoa. Vaikka oli heinäkuinen lauantai niin lautoille pääsi sujuvasti emmekä joutuneet odottelemaan.

Saaristolautat – vaivatonta matkantekoa

Lautat kulkevat non-stopina ja niihin mahtuu suurikin joukko autoja. Ensimmäistä kertaa käytin saaristolauttoja. Olin positiivisesti yllättynyt matkanteon helppoudesta.

Turusta lyhyt matka saaristoon

Turusta ajaa vajaassa puolessa tunnissa Paraisille ja Paraisilta kestää noin parikymmentä minuuttia ajella lauttarantaan Lillmälöön. Lauttamatka Paraisilta Nauvoon kesti noin kymmenisen minuuttia. Sisämaan asukkaalle lauttamatka oli virkistävä poikkeus. Laiva saapuu Nauvon puolella Prostvikiin, josta ajelimme kohti Nauvon kirkonkylää. Eihän nuo etäisyydet saaristossa kovin pitkiä ole. Tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta syytä on ajella varovasti, sillä saaristoreitti on myös erittäin suosittu pyöräreitti. Matkalla näkyikin paljon pyöräilijöitä. Osan matkaa tien vieressä kulkee erillinen pyörätie, joka tietysti helpottaa kulkemista, mutta kyllä pyöräilijät joutuvat myös käyttämään autotietä.


Nauvon kirkonkylä

Nauvon kirkonkylään saavuttua kävimme kääntymässä satamassa, mutta eihän sieltä tälläisenä sesonkiaikana parkkipaikkoja löytänyt, joten ei muuta kuin etsimään autolle paikka muualta. Eikä siellä satamassa pitkäaikaparkkeja juuri olekaan. No kyllä autolle paikka löytyi ja nyt sitten kävellen kohti satamaa.

Nauvon satama tuntui kovin vilkkaalta keskikesän aikaan. Sieltä löytyi kahvilaa ja ravintolaa ja rantapuotejakin. Niin ja olihan siellä jo yhteysalus m/s Lintakin odottamassa.

M/s Linta vie matkustajat Nauvosta Seilille

M/s Linta kulkee Nauvosta Seilin kautta Hankaan Rymättylään. Joten Seiliin voi lähetä myös omin päin tutustumaan, mutta itse halusin tutustua saareen oppaan johdolla. Niinpä ilmoittauduin järjestetylle retkelle. Opas odotti satamassa ja ei muuta kuin laivaan ….. Laivalta löytyy yläkannelta kahvila, josta saa pientä syötävää ja kahvia sekä virvokkeita.


Istahdin yläkannelle nauttimaan saaristoilmasta ja kauniista maisemista ja odotin innokkaana pääsemistä Seilin saarelle. Matka-aika Seiliin on 25 minuuttia, joten matka ei tosiaankaan ehdi käydä pitkäksi. Pian satama jo häämötti ja vajaan parinkymmenen hengen ryhmämme jäi laivasta.

Salaperäinen Seilin saari

Laivarannasta on noin 1,5 km kävely Seilin museokirkkoon, joka oli määränpäämme. Joten retki ei ihan huonojalkaislle sovi. Matka taittui hiekkaista tietä pitkin. Matkan varrella on muutamia hiukan korkeampia nousuja. Pysähdyimme matkan aikana pari kertaa, kun opas esitteli matkan varrella olevia rakennuksia ja mm. Peltomalvikin, jota kasvaa yleisesti Seilillä, mutta on muualla Suomessa harvinainen.

Seilin synkkää historiaa

Seilin saarella on ehkä hiukan synkkä historia, sillä sinne sijoitettiin 1600-luvulla ensin spitaalisia ja seuraavalla vuosisadalla sitten mielisairaita. Spitaalisten asuinpaikkana oli Kirkkosaari, jonka erotti pieni salmi varsinaisesta Seilin saaresta. Nykysin tuota salmea ei enää ole, vaan maan kohoamisen myötä salmi on hävinnyt ja nyt Kirkkosaari on osa Seilin saarta ja sinne pääsee kuivin jaloin tietä pitkin. Viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785. Sen jälkeen saarella oli vain mielisairaala. Kun potilas tuli saareen hänellä piti olla mukana 20 taaleria ja laudat ruumisarkkuun, koska saarelta ei ollut paluuta. Saaren synkkä historia tuntui kovin kaukaiselta kesäisenä heinäkuun päivänä. Matkan varrella näimme sairaalan johtajan asuinpaikan, joka edelleen on lähes samannäköinen kuin yli sata vuotta sitten jolta ajalta opas näytti vanhan valokuvan.

Entinen mielisairaala

Pysähdyimme myös varsinaisen sairaalarakennuksen kohdalla. Rakennuksiin ei pääse sisään, mutta opas kertoo niiden historiaa ja paikka elää omassa mielikuvituksessa ihan riittävästi. 1880-luvun lopulla Seilin sairaalasta tuli naismielisairaala. Sairaala suljettiin 1962.

Saarella toimii nykyisin Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos ja siellä järjestetään myös mm.maalauskursseja.

Seilin saaren kirkko ja hautausmaa

Kävelymatkamme jatkui ja tie päättyi saaren kirkkoon. Nykyinen kirkko on rakennettu 1733, mutta on saarella ollut kirkko jo aikaisemminkin, sillä yksi hoitomuoto oli Pyhä sana. Kirkon takana on pieni hautausmaa, jonne haudattiin mielisairaalan potilaita.

Joukossa on muutama ortodoksinenkin risti, koska sodan aikana Seilin mielisairaalaan siirrettiin potilaita sodan jaloista Karjalasta. Ihan tarkkaan ei tiedetä minne haudattiin spitaaliset, sillä heidän elämästä ei ole juurikaan jäänyt jälkiä. Museovirasto teki tänä vuonna kirkon ympäristössä kaivauksia selvitelläkseen saaren menneisyyttä.

Istuimme tovin puukirkossa, joka on säilynyt hyvin. Kirkossa näimme spitaalisille tarkoitetun oman osan, joka oli erotettu aidalla muusta kirkkosalista. He eivät myöskään käyttäneet samaa sisäänkäyntiä kuin muut kirkossa kävijät, vaan heille oli oma ovi osastoonsa. Pappikin antoi heille ehtoollisen pitkän kepinnokassa.

Omin päin Seilin kirkkoon

Jos saareen menee omin päin, niin kirkkoon on pieni sisäänpääsy. Kirkossa järjestetään joka kesä muutamia jumalanpalveluksia ja myös konsertteja. Kirkosta voi ostaa historiasta kertovan monisteen ja postikortteja. Oven suussa on menneistä ajoista kertomassa jalkapuu. Kiertelin kirkossa ja ajattelin niitä lukuisia ihmiskohtaloita, jotka saareen liittyvät.

Takaisin lauttarantaan

Takaisin aurinkoon ja nopea pyrähdys lähellä olevaan saaren toiseen laituriin, jonne ei pääse isoilla laivoilla, mutta jonne voi pienemmällä aluksella rantautua. Rannasta löytyy pieni telttakahvila. Sitten olikin jo aika kiiruhtaa takaisin laivarantaan, jonne odotettiin m/s Lintaa saapuvaksi puoli kolmen aikaan. Paluumatka sujui joutuisasti. Matkan varrella katselin rantaheinikossa laiduntavia lehmiä, jotka oli tänä kesänä tuotu ensimmäistä kertaa saarelle maisemanhoitajiksi.

Takaisin Nauvoon

Pienen odottelun jälkeen m/s Linta satamaan saapuikin. Ei muuta kuin laivaan ja Seili jäi taakse. Istuskelin jälleen laivan takakannella ja nautin aurinkoisesta iltapäivätunnelmasta. Laiva rantautui Nauvoon ja retki päättyi. Onnistunut retki, jota voin kyllä suositella muillekin.

Nauvosta Korppooseen

Muu seurueeni oli matkannut Korppoon kautta Houtskäriin Seilin retkeni aikana, mutta olivat jo takaisin tulossa. Päätimme tavata Korppoon kirkonkylässä. Niinpä lähdin autolla kohti Korppoota. Ajoin Pärnäsiin, josta yhteysalus vei Korppoon saarelle. Merimatka ei kestänyt kuin muutaman minuutin ja sitten matka jatkui Korppoon kirkonkylään.

Rauhallinen iltapäivä Korppoossa

Korppoon kirkko oli saanut uuden katon ja katto loisti pitkän matkan päähän. Lauantai-iltapäivä vaikutti kovin rauhalliselta. Matkailijoita oli jonkin verran liikkeellä. Istahdimme Hjalmar´s restaurant & pubin terassille nauttimaan lauantaipäivän myöhäisestä lounaasta. Ruoka oli hyvää. Sisätilatkin vaikuttivat viihtyisiltä. Ruokailun jälkeen autojen nokat suunnattiin kohti Turkua.

Takaisin Turkuun yhtä sujuvasti kuin tulomatkakin

Paluumatkan lauttamatkat sujuivat yhtä näppärästi kuin päivän aikaisemmatkin. Korppoossa jouduimme odottamaan n. 15 min, kun miehistöllä taisi olla vahdinvaihto tai olisiko odottelu johtunut siitä, että laivojen kulkuväli harveni neljästi tunnissa tapahtuvasta kolme kertaa tunnissa tapahtuvaksi. Yhteysalus seisoi satamassa, mutta autoja ei otettu alukselle. Mutta hetken odoteltuamme ajoimme sitten lautalle ja jälleen muutaman minuutin merimatkan jälkeen ajoimme autot lautasta ja olimme jälleen Nauvossa.

Tie kulkee saarten keskellä – ei merimaisemissa

Tie kiemurteli peltojen ja metsien keskellä eikä merta ajoaikojen aikana juurikaan näkynyt… tämä oli ehkä vähän yllättävää, kun kuitenkin saaristossa olimme. Nauvosta taas yhteysaluksella Paraisten Lillmäloon. Nyt oli jo syytä pitää kahvitauko ja niinpä jarrutimme Sattmarkin kahvituvan kohdalla.

Sattmarkin kahvitupa

Kahvila on tien varrella ja vaikutti viihtyisältä. Ulkona on useita pöytiä,joten paikkaan mahtuu enemmänkin yhdellä kertaa. Kahvituvan kanssa samassa pihapiirissä on myös lahjatavara-ostosaitta. Kahvilasta vie tie rantaan melko jyrkästikin. Rannasta voi ihailla muutamia kymmeniä metriä korkeammalla menevää siltaa, jota pitkin mekin kohta jo ajelimme.

Piipahdus Airistolla

Koukkasimme Airistolle, jossa katselimme mm. muutama vuosi sitten loma-asuntomessuille valmistuneita huviloita. Hienolta näytti Airiston hiekkainen ranta ja uimareitakin riitti.

Paraisten kautta Turkuun – raju ukonilma puhkesi

Teimme pienen kierroksen Paraisten keskustassa ja sitten suuntasimme kohti Turkua. Juuri parahiksi, kun nousimme parkkihallista Turun torille, alkoi melkoinen ukonilma ja sade. Ei muuta kuin takaisin parkkihalliin ja autosta sateenvarjot, jotta pääsimme kuivina hotelliin. No eihän tuo sade enää tässä vaiheessa päivää haitannut…..

Turun tuomiokirkko – Suomen luterilaisen kirkon pääkirkko


Seuraavana päivänä piipahdin aamiaisen jälkeen Turun Tuomiokirkossa ajatuksena mennä katsomaan Kaarina Maununtyttären sargofaania ja katsomaan kirkkoa sisältä päin. Siitä on melkoisen monta vuotta, kun olen Turun Tuomiokirkossa käynnyt.

Kirkkoon kävellessäni soivat kirkonkellot kutsuen ihmisiä jumalanpalvelukseen. Kirkko olikin melkoisen täynnä, joten mistään museokirkosta ei ole tosiaankaan kyse. No Kaarina Maununtyttären sargofaania en päässyt näkemään, mutta sain hiukan aistittua kirkon tunnelmaa. Turun Tuomikirkko on Suomen kansallispyhäkkö ja se on vihitty käyttöön vuonna 1300. Hetken viivähdyksen jälkeen suuntasin takaisin ulkoilmaan ja kävelin kohti hotellia.

Kotimatkalla pysähdys Halikossa

Nyt oli aika lähteä kotimatkalle. Pienen pysähdyksen teimme Halikossa ja nautimme kahvi/teehetkestä Franssintalossa Halikon museon vieressä. Franssintaloa pidetään avoinna sunnuntaisin, jolloin pääsee myös tekemään ostoksia, kun talossa oleva kädentaitajien myyntipistekin on auki. Franssintaloa olen käyttänyt ryhmien kahvipaikkana. Kodikas tunnelma.


Vieressä olisi ollut Halikon museo, joka on mielestäni myös mukava käyntikohde. Mutta tällä kertaa emme siellä poikenneet. Vierailin muutama vuosi sitten museossa. Siitä matkastani olen kirjoittanut oman tarinan. Voit lukea tarinan tästä. Lähellä on myös Halikon kirkko, mutta nyt tyydyimme vain ajamaan ohitse.

Seuraavan kerran on koettava koko saaristotie – Kustavissa en olekaan käynyt

Moottoritietä pitkin matka eteni joutuisasti ja niin oli mukava viikonvaihteemme Turun seudulla ja Saaristoreitillä ohitse. Onnistunut matka ja voisinpa lähteä uudelleenkin. Seuraavan kerran ajelen sitten koko Saaristotien ja päädyn Kustaviin. Siellä en olekaan vielä käynyt.