Väinö Linnan reitillä Mäntsälän Marttojen kanssa

 

Marttojen tämän vuoden kesäretki suuntautui Hämeenlinnan kautta Urjalaan. – Matkan suosio yllätti. Liikenne Seppälältä saatiin onneksi 58 hengen bussi ja näin saatiin kaikki matkalle haluavat mukaan.

 

Metsäkylän Navetta vanhojen rakennustarvikkeiden aarreaitta

Ennen Urjalaa pysähdyttiin Hattulassa ja tutustuttiin Metsäkylän Navettaan Aulangon kupeessa.

Tehtiin kierros alueella, katsastettiin pihalla aitauksessa laiduntavat sympaattisen näköiset alpakat ja nautittiin maistuvat korvapuustikahvit viehättävässä kahvila Leivintuvassa. Rakennus on aikanaan toiminut Metsäkylän kartanon väensaunana ja sittemmin kartanon leivintupana. Metsäkylän kartano on yksityisomistuksessa eikä ole matkailukohde, mutta kartanon navetassa toimii suosittu vanhojen rakennustarvikkeiden myymälä. Kaikki myytävät tarvikkeet ovat hyvässä järjestyksessä, joten sieltä on helppo löytää sopiva ikkuna tai hellan luukku tai mitä sitten kukin tarvitsee.


 

Matkalla on joskus päästävä myös hiukan ostoksille ja marttojen ostoskohde oli tänä vuonna Nanson tehtaanmyymälä, jossa poikettiin. Moni retkeläinen palasi bussiin ostoskassin kera. Matka jatkui kohti Urjalaa, jossa ennen Väinö Linnan reitille lähtöä syötiin lounas.

Väinö Linnan lapsuusmaisemiin on syntynyt matkailureitti

Jo Väinö Linnan eläessä Urjalan kunta ja Väinö Linnan seura perustivat kirjailijan lapsuusmaisemiin Väinö Linnan reitin. Reitti sai alkusysäyksen, kun kirjailija itse johdatti lukijansa ”Täällä Pohjantähden alla” taustamaisemiin. Reitti on 25 km pitkä ja oppaan kanssa tehtynä Linnan teos rupeaa elämään. – Reitin voi kulkea myös omin päin opaslehtisen kanssa, mutta suosittelen opastetulle kierrokselle osallistumista. Oppaan tarinat tekevät kohteet elävämmiksi ja tietoa saa paljon enemmän.

Väinö Linnan työhuone ja syntymäkodin tienoo

Sukellus reittiin aloitettiin tutustumalla Väinö Linnan työhuoneeseen, joka on nähtävillä Urjalan kirjastossa. Väinö Linnan kuoltua perikunta luovutti kirjailijan työhuoneen huonekaluineen ja esineineen Urjalan kunnalle. Opas kertoi, että kirjailijan työhuoneen ovi oli aina avoinna ja sinne sopi poiketa niin perheenjäsenten kuin ystävien.

Kirjastosta siirryttiin bussilla Linnan syntymäkodin tienoolle. Valitettavasti syntymäkoti on jo purettu. Paikalla on vain rakennuksen kivijalka ja kiviporras.

Väinö Linna syntyi joulukuussa 1920 perheen seitsemäntenä lapsena. Isä kuoli Väinön ollessa 8-vuotias. Perhe joutui myymään talon ja muuttamaan pieneen torppaan syntymäkodin takana olevan mäen toiselle puolelle.

Syntymäkodin tienoolla kasvoi paljon tuomipuita, mutta mitä kummaa kummituspuiksi olivat vallan muuttuneet… tuomenkehrääjäkoi oli ne vallannut.

Ittellisen pirtti ja Koskelan torppa

Matka jatkui oppaan johdolla tarinoita kuunnellen. Opas esitteli reitin varren rakennuksia ja kertoi maaseudun murroksesta. Ryhmämatkalaiset saavat ajaa Honkolan pihapiirin kautta, joten myös kartanon historia ja nykyelämä tuli tutuksi. – Omin päin liikkuvat eivät voi kartanon pihapiiriin tulla, mutta oppaat ovat saaneen kartanon omistajalta luvan ajaa kartanon kautta, kertoi erinomainen oppaamme Marketta.

Ittellisen pirtin edessä jalkauduttiin ja käytiin tutustumassa pieneen pirttiin, joka oli ollut kivityömies Oskari Simolan perheen koti vuodesta 1905. Itsellinen, murteellisesti ittellinen, oli henkilö, joka harjoitti ammattiaan ja myi palveluksiaan tarvitseville. Tytär jatkoi käsityöläisammattia. Hänestä tuli ompelija, joka kiersi lähialueen kartanoissa ja taloissa ompelutöitä tekemässä. Hän asui syntymäkodissaan 1980-luvulle asti.

Iltapäivä oli edennyt jo sen verran pitkälle, että oli iltapäiväkahvien aika. Kahvit pullan kera oli katettu entiseen Tupa-Mikkolan torppaan, jota on ruvettu kutsumaan Koskelaksi ”Täällä Pohjantähden alla” kirjan esimerkin mukaan.

 

Honkolan koti- ja maatalousseura, Honkolan VPK ja Urjalan kunta ovat kunnostaneet Tupa-Mikkolan EU:n tuella ja kohdetta esitellään kesäaikaan matkailijoille.

Torpassa pääsee kurkistamaan torpparin elämään ja oppaan kertomana selviää monta asiaa torpparilaitoksesta, joka oli laajimmillaan 1890-luvun puolivälissä. Silloin torppareita oli 30 % maatalousväestöstä.

Sadekuuro yllätti ryhmän siirtyessä bussista Koskelaan. Sateen piiskatessa torpan kattoa Koskelan torppaa emännöivä Venla nauratti ryhmäläisiä tarinoillaan ja kahvi maistui.

Koskelan torppa oli viimeinen reitin kohteista, joten oli aika palata takaisin Urjalan keskustaan, jossa martat tutustuivat vielä Urjalan 1806 rakennettuun puukirkkoon.

Väinö Linna on kertonut, että mielikuva Pohjantähden kirkosta on peräisin Urjalan kirkosta. Kirkon oven vieressä on Honkolan kartanon omistajasuvun Furuhjelmien sukuhauta-alue, jonka opas myös esitteli ja kertoi ihmiskohtaloista.

Kirkkoon tutustumisen jälkeen riitti vielä puhetta Väinö Linnasta ja ihmisten suhtautumisesta häneen, mutta aika riensi ja oli kotimatkan aika. Liikenne Seppälän bussi toi matkalaiset jälleen turvallisesti Mäntsälään.