Väinö Linnan reitillä – matka Pentinkulmalle

Mistä kaikki sai alkunsa?

Ensimmäinen ryhmä teki kevätretken Väinö Linnan reitille toukokuun alussa. Toive matkasta oli tullut ryhmältä jo edellisenä syksynä. Olin tällaisesta reitistä kuullut, mutta mitä reittiin kuuluisi ja mistä varaukset tehdään, kauanko reitin ajaminen kestäisi? Niinpä….. No ei muuta kuin googlettamaan. Näinhän sitä nykyisin tehdään. Ja à vot kyllähän tietokone tietää… Joskus tiedot saattavat olla aika vanhoja kuten tässäkin tapauksessa, mutta kysyvä löytää.

 

Sähköposteja, puheluita…. paljon kärsivällisyyttä

Useampi sähköposti ja puhelu, ja löytyi oikeaa ja ajan tasalla olevaa tietoa. Kun uutta matkapakettia rupeaa kokoamaan, niin kyllä siihen aikaa menee. Enhän voi edes tarjousta tehdä ja aikatauluttaa ohjelmaa ennen kuin tiedän kuinka kauan missäkin kohteessa menee ja minkälaisista kohteista on kyse puhumattakaan hinnoista. Mitä maksaa opastus, entä sisäänpääsyt ja missä voi ruokailla ja mitä se maksaa? Kysymyksiä syntyi sitä mukaan, kun suunnittelu eteni.

Aikaa kului ja oma kärsivällisyys oli välillä tiukoilla…..

Henkilö, joka reitistä jossain määrin vastasi Urjalan kunnassa, teki lyhennettyä työaikaa. Hän oli tavoitettavissa vain rajoitetusti eikä kunnassakaan ollut oikein selvillä reitin markkinointi tai varaukset jne.

Opasyhdistyksen puheenjohtajalta sain onneksi reitin sisällöstä tietoa, joten kyllähän suunnittelu eteni, mutta sitten ne hinnat…. taas odoteltiin.

Odoteltiin siis kunnan päätöksiä. No lopulta tarjous lähti ryhmälle, joka päätti toteuttaa matkan. Hukkaan ei ollut mennyt työ ja vaiva kuten sanonta kuuluu, mutta sitten olikin toinen juttu saada myös varaukset tehtyä…. vahvistusten saaminen venyi ja taas odoteltiin…

Taisi mennä pitkälle uuden vuoden puolelle ennen kuin pääsin vahvistusta tekemään. Toinenkin sanonta sopi tämän matkapaketin valmiiksi saattamiseen… rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa…. No olihan minulla aikaa lukea Väinö Linnan elämästä ja päästä siten sisälle asiaan.

 

Ryhmältä hyvää palautetta – työ kantoi hedelmää

Mutta kaikki kannatti, sillä ryhmän palaute oli erittäin hyvää. Olin itsekin riemuissani, sillä paketti oli osoittautunut juuri niin hyväksi kuin olin ajatellut – kiitos erinomaisen oppaan, mielenkiintoisten tarinoiden ja varaamani ruokapaikan! Jo matkan suunnittelun aikana oma kiinnostukseni oli herännyt reittiä kohtaan ja päätin lähteä myös itse tutustumaan reittiin.

 

Oma retki Väinö Linnan reitille

Kevät oli aivan liian kiireistä aikaa Urjalaan suunnata ja kesäkin meinasi luikahtaa ohi, mutta elokuun puolessa välissä tutustuminen onnistui aika nopealla vauhdilla. Jo samalla viikolla, kun tiedustelin tutustumismahdollisuudesta, taisin Urjalassa olla.

 

Väinö Linnan syntymäpitäjä – Urjala ja Linnan työhuone

Sain oppaaksi erinomaisen oppaan Marketan, jonka kohtasin kirjaston P-paikalla. Ensin kävimme katsastamassa Väinö Linnan työhuoneen, joka löytyy kirjaston yhteydestä. Kirjasto oli suljettu, mutta Marketta sai järjestettyä katsastamisen. Kirjailijan työhuone on siirretty Tampereelta aivan autenttisena Urjalan kirjastoon, josta sitä katsellaan lasin takaa. Kirjastoon rakennettu työhuone on tarkka jäljennös alkuperäisine irtaimistoineen Linnan perheen Tampereen Hämeenpuiston kodissa, jossa he asuivat vuodesta 1962. Tästä on hyvä aloittaa matka Väinö Linnan reitille ja Pentinkulmalle.

Syntymäkodin tienoo – se mitä siitä on jäljellä

Seuraavaksi hyppäsimme minun autoon ja suuntasimme Väinö Linnan syntymäkodin tienoolle. Väinö Linnan isä rakensi perheelleen kodin Urjalan kunnan Velkalan kylään 1900-luvun alkuvuosina. Tänä päivänä syntymäkodista ei ole jäljellä muuta kuin kivijalka ja muutamia koristepensaita. Mielenkiintoista oli kuitenkin nähdä paikka ja täällä ryhmätkin vierailevat. Oppaan kertomana paikka rupeaa elämään.

 

Honkolan kartanon pihapiiri

Seuraavaksi siirryimme autolla Honkolan kartanon pihapiirin kautta Ittellisen pirttiin. Honkolan kartano on yksityisessä omistuksessa, joten siellä ei ole mahdollista vierailla, mutta opas kertoo kyllä historiasta ja kartanon piha-alueen läpi ajettaessa näkee myös hiukan kartanoa.

Ittellisen pirtti

Ittellisen pirttiin sisälle emme valitettavasti päässet, koska kohde oli sulkenut ovensa jo tältä kesältä eikä Marketta ollut tavoittanut kunnasta ketään, joka olisi tiennyt missä pirtin avain on….. no pihalla kävimme ja
kurkistimme ikkunoista sisälle. Itselliseksi sanottiin henkilöä, joka harjoitti ammattiaan ja myi palveluksiaan tarvitseville. Olisiko nykymaailmassa itsellinen samaa kuin ammatinharjoittaja?

Väinö Linnan reitin varrella olevassa Ittellisen pirtissä on asunut kivityömies Oskari Simola perheineen vuodesta 1905. Perheen tytär Alli jatkoi itsellisen perinnettä. Hänestä tuli ompelija, joka kierteli kartanossa ja lähitalossa ompelutöitä tekemässä. Hän asui synnyinkodissa 1980-luvun lopulle asti. Ittellisen pirtti pihapiireineen on erittäin hyvin säilynyt esimerkki Honkolan kylän 1900-luvun asutuksesta. Minusta tuntui kuin olisin tosiaan siirtynyt vuosikymmeniä taaksepäin. Täältä sitten matka jatkui seuraavaan kohteeseen – Koskelan torppaan.

Koskelan torppa – Tupa-Mikkola

No kyse ei ole ”aidosta” Koskelan torpasta – siis siitä, joka esiintyy Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa, koska mitään ”aitoa” torppaa ei ole olemassakaan. Pohjantähti-kirjojen paikkoja ja ihmisiä ei voi siirtää sellaisenaan johonkin tietylle paikkakunnalle, vaan romaanin tapahtumat ja ihmiset ovat kirjailijan omaa mielikuvitusta. Väinö Linna on kuitenkin sanonut, että hänen syntymäpitäjä Urjala on antanut hänelle sellaista, mikä heijastuu romaanissa epäsuorina kuvajaisina. Sellaisia ovat esim. kieli, elämäntavat ja yhteiskunnallinen tausta. Läheisin ja selvin yhteys on urjalalaisen maiseman ja maantieteen sekä romaanin maiseman ja maantieteen välillä.

Koskelan torppakin on oikeasti Tupa-Mikkola, joka rakennettiin Honkolan kartanon torpaksi 1850-luvulla. Tupa-Mikkola on mitoiltaan aivan samankokoinen kuin Koskelan torppa Pohjantähti-trilogiassa, joten siitä oli helppo tehdä Koskela Väinö Linnan matkailureitille. Tänne pääsimme myös sisälle, sillä tänne Marketta oli onnistunut saamaan avaimen. Torpan tuvan seinillä oli vielä kesäisen taidenäyttelyn töitä. Täällä on myynnissä myös hiukan kädentaitojen tuotteita. Keittiöstä löytyi hyvin erikoinen uuni. Sinne laitettiin puut yläkautta…. enpä ollut ennen tällaista nähnyt.

Torpparin sukat kuivumassa

Koskelassa on ryhmillä myös mahdollisuus nauttia kahvista ja aikaisemmin on ollut myös mahdollisuus pieniin näytelmänäytöksiin, mutta niiden esittäminen on vielä epäselvää… Olisihan se mukava lisä reitille…. no kyllähän se tietysti myös tuo lisäkustannuksia, mutta isojen ryhmien kohdalla lisämaksu ei niin kovin paljon olisi.

Metsälinnan kartano

Sitten olikin jo aika siirtyä tutustumaan Metsälinnan kartanoon, jossa tällä kertaa nautimme kahvia/teetä ja voileipiä. Metsälinnan kartano sijaitsee sopivasti reitin varrella ja tarjoaa oman lisänsä reitin historiaan ja palveluihin. Täällä voi viettää juhlia ja tarjoaahan kohde myös majoitusta. Metsälinnan emäntä näytti paikkoja ja vilkuilimme myös vanhaa puhelinluetteloa 1930-luvulta. Silloin, kun puhelin ei vielä ollut kaikkien omaisuutta ja puhelinnumerotkin olivat kaksinumeroisia.

 

Kiitosten aika

Metsälinnasta siirryimme takaisin Urjalan keskustaan, jossa kiittelin Markettaa upeasta esittelystä. Varsin mielenkiintoinen reitti, mutta vaatii ehdottomasti oppaan reitille. Reitti on hyvin merkitty, joten sen voi kiertää myös omin päin ja reitin kohteet ovat keskikesän aikaan avoinna kaikille, mutta minusta paljosta jää paitsi ilman paikkakunnan opasta.

 

Nuutajärven Lasikylä

Koska Urjalassa olin, niin päätin katsastaa myös lähellä sijaitsevan Nuutajärven lasikylän, jossa tosin olin aikaisemminkin käynyt, mutta hyvä oli vierailu uusia ja katsoa kohdetta uusin silmin. Olin sopinut käynnistä ja pyytänyt päästä tutustumaan Lasimuseoon. No ei muuta kuin kohti Iittalan lasikauppaa, josta sain henkilön mukaani Lasimuseoon.

Tilava museo kertoo Nuutajärven lasitehtaan historiaa, joka on melkoisen pitkä. Nuutajärven lasitehdas on Suomen vanhin toiminnassa oleva ja siellä on lasia puhallettu jo yli 200 vuotta. Lasikylässä pääsee myös lasinpuhallusta seuraamaan, mutta minulta jäi nyt näkemättä, koska aika oli jo rientänyt pitkälle iltapäivään ja lasinpuhallus oli jo siltä päivältä päättynyt. Katsastin myös Iittalan ison lasimyymälän ja alueella olevat muut puodit.

 

Paluu Urjalan kirkkoon – melkein

Lasikylästä lähtiessäni päätin vielä palata Urjalan keskustaan, koska halusin poiketa Urjalan hautausmaalla, jossa on mm. Honkolan kartanon Furuhjelmien sukuhaudat. Olisinhan minä kirkossakin käynyt, sillä se sopii hyvin Väinö Linnan reitin käyntikohteeksi, mutta….. kirkko oli kiinni. No kiertelin kirkon ympäristössä ja kävelin hiukan hautausmaalla.

 

Makean nälkä tulee tyydytetyksi

Urjalassa, jos rupeaa tekemään mieli makeaa, niin apu on lähellä. Valtatien varrelta löytyy Urjalan makeistukku – kauppa, jossa makeat karkit eivät lopu kesken. Poikkesin katsastamassa….. Valintaa oli… niin paljon, että katsoin parhaimmaksi jättää tekemättä. Pystyin siis vastustamaan kiusauksia.

 

Väinö Linnan reitti vakuutti

No nyt oli sitten aika suunnata auton nokka kohti kotia. Hyvä ja mielenkiintoinen päivä oli ollut ja reittiä voin suositella. Vierailun jälkeen syntyi sitten Kartanomatkojen uusi kulttuuripaketti Väinö Linnan reitti – matka Pentinkulmalle. Tutustu ja lähde ryhmäsi kanssa retkelle Pentinkulman maisemiin. Sinun ei tarvitse olla perehtynyt Väinö Linnan kirjoihin, sillä reitti kertoo ihan yleisesti myös Suomen historiasta torppareineen ja kartanoineen ja elämästä maaseudulla.

Reitin esitteessä sanotaan, että Väinö Linnan reitti tarjoaa matkan suuren suomalaisen kirjailijan lapsuudenmaisemiin. Reitti polveilee luonnonkauniissa Urjalassa ja vie kulkijansa keskelle Pohjantähden maisemia. Reitin on perustanut Urjalan kunta yhteistyössä Väinö Linnan seuran kanssa.

Minusta reitti on oiva matkailureitti ja mielenkiintoinen kulttuurimatkailukohde ja sopii erinomaisesti Kartanomatkojen tarjoamiin ryhmämatkoihin!

Lisää kuvia Väinö Linnan reitistä näet Väinö Linnan reitillä Urjalassa