Vallan mainio kartanokierros – marttojen kesäretki

Mäntsälän Martat tekevät joka vuosi kesäkuun alussa kesäretken. Tämän vuoden kesäretken kohteeksi oli valikoitunut Varsinais-Suomi. Retkikohteiksi oli valittu Liedon Vanhalinna, Nautelan kartano, Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli ja Brinkhallin kartano.

Muurlan lasi-4247Menomatkalla kahvit juotiin Muurlan lasin valoisassa ja tilavassa kahvilassa. Samalla oli mahdollisuus tehdä ostoksia. Jonoa syntyi sen verran kassalle, että hiukan piti aikataulun joustaa. Tästä opin itsekin, että Muurlaan on laitettava enemmän kuin ½ t aikaa. Ainakaan naisryhmä ei sieltä ihan nopeasti näytä pääsevän jatkamaan matkaa. Kohteessa on myös vain yksi kassa, joten jonoa syntyy ihan väistämättä.

Ensimmäinen kohde Vanhalinna

Vanhalinna on tänä päivänä Turun Yliopistosäätiön omistuksessa. Se on mielenkiintoinen käyntikohde, jossa voi tutustua Ester ja Mauno Wanhalinnan kotimuseoon vuonna 1930 valmistuneessa kartanossa, Elämänlanka-näyttelyyn, maaseudun vuoden kiertoon Idän ja lännen maa-näyttelyssä ja syksyllä aukeaa jälleen arkeologinen näyttely. Kohteessa on myös vaihtuvia näyttelyitä.Vanhalinna-4335

Ryhmämme jaettiin puoliksi ja tutustuimme opastetulla kierroksilla Elämänlanka-näyttelyyn ja Wanhalinnojen kotimuseoon päärakennuksessa. Vaihtuvana näyttelynä oli Kupittaan Savesta kertova näyttely ”Kun puhutaan keramiikasta – puhutaan Kupittaasta”. Tähän näyttelyyn oli mahdollisuus tutustua omin päin. Esillä oli Kupittan Saven (1921-1969) valmistamia tuotteita. Jokainen löysi näyttelystä varmasti itselleen tuttuja esineitä. Olihan tuo Kupittaan Savi sen verran tunnettu valmistaja ja sen tuotteeet suosittuja.

Elämänkierto-näyttelyssä kuljetaan ihmisen elämänkaarta lapsuudesta kuoleman hetkeen

Elämänkierto-näyttelyssä käydään läpi ihmisen elämä syntymästä hautaan lounaissuomalaisessa 1700-1900-luvun maatalousyhteisössä.  Koska olimme hyvin naisvoittoinen ryhmä (mukana oli vain kaksi miestä), opas keskittyi nimenomaan naisen elämään. Pätevä opas kertoi elävästi naisen elämän tärkeistä merkkipaaluista ennen aikaan.  Lapsi opetettiin pelkäämään Jumalaa ja vanhempiaan. Lapsi koulittiin kovaan maailmaan ruumiillisella kurittamisella….työhön opittiin jo 6-7 vuotiaana. Lapsuus päättyi ripillepääsyyn…. ja ripille päästiin usein juhannuksena. Tämän jälkeen nuorta pidettiin täysi-ikäisenä ja tytöt nostivat hiuksensa nutturalle.

Vanhalinna-4275

Kuulimme mm., että viinan poltto oli aikaisemmin nuorten neitojen tehtävä (silloin, kun se oli laillista). Opas kertoi myös, että ryijyn valmistaminen ennen naimisiin menoa kuului myös naisen tehtäviin. Jos oli vielä epävarma sulhasesta, niin ryijyjä valmistettiin kaksi: oma sulhasen suvun mallin mukaan ja toinen morsiamen oman perinteen mukaisesti. Häät kestivät monta päivää ja hääpuvun värinä oli musta ja morsiamella oli päässä ennen aina kruunu. Nuorikon kohoaminen vaimon asemaan edellytti lapsen saamista. Niin ja toivomus oli tietysti, että nainen synnyttäisi terveitä perillisiä ja mieluiten poikia….voi meitä tyttöjä. Tärkeää oli kastaa lapsi mahdollisimman pian, jotta kukaan ei ehdi katsomaan lasta pahalla silmällä. Kasteessa lapsi sai suojelusenkelin.

Kun vanhuus koitti, yritettiin kuitenkin tehdä töitä kykyjen mukaan. Tilaton väki kiersi talosta taloon ja tilallinen väki sai yleensä syytinkisopimuksen nuoremmalta isännältä. Vaivaistaloja alettiin perustaa maaseutukuntiin vasta 1800-luvun lopulla. Arkkukin teetettiin jo elinaikana. Silloin sitä käytettiin säilytyspaikkana. Kuolevaa ei jätetty koskaan yksin, vaan paikalle saatettiin kutsua pappikin, joka kuunteli kuolevan viimeisen synnintunnustuksen. Kaikki synnit kannatti kertoa, sillä salatut synnit pitkittivät kuolemaa. Jos oli eletty kunniallisesti, sai myös kunnialliset hautajaiset.

Varsin mielenkiintoinen näyttely ja sopi hyvin marttojen retkiohjelmaan. Omaan tunnelmaan pääsi myös oppaan ajan tyyliin sopivan pukeutumisen kautta. Oppaalle täydet kymmenen pistettä.

Kotimuseon huoneet kertovat eletystä elämästä

Vanhalinnan päärakennus valmistui vuonna 1930 ja oli ajalleen hyvin moderni keskuslämmityksineen. Pian uuden päärakennuksen valmistuttua tilan ohjat sai Mauno Wanhalinna isältään Kaarlolta. Tila toimi yksityisenä maanviljetystilana vuoteen 1956.  Silloin tilan omistajapariskunta Ester ja Mauno Wanhalinna lahjoittivat tilan Turun Yliopistolle, joka oli silloin yksityinen. Lahjakirjan ehtoihin kuului, että Wanhalinnojen keräämien museoesineiden on pysyttävä yhtenä kokonaisuutena Vanhalinnassa.

Tutustuimme päärakennuksen alakerran huoneisiin kohteen toisen oppaan kanssa, joka kertoi opastavansa vasta enimmäistä kertaa, mutta ihan hyvinhän se meni, tosin vielä oli oltava lunttilappu apuna. Opas kertoi Mamsellin kamarista ja siellä seinällä olevasta Lotta Svärd-järjestön juhlapuvusta. Puku on kuulunut talon emännälle Esterille, joka käytti sitä hääpukuna mennessään naimisiin Mauno Wanhalinnan kanssa.

Vanhalinna-4296

Salin seinällä oli mittava asekokoelma, joka on Mauno Wanhalinnan aikanaan keräämä. Salista siirryttiin ruokasaliin. Ruokaslain pöydälle oli katettu kahvitarjoilu, mutta lappu pöydällä varoitti, että tarjottavat ovat vain rekvisiittaa – ei syötäväksi….. Onkohan joku joskus napannut makeisen tai pikkuleivän suuhunsa tai haukannut pullasta?

Vanhalinna-4291 Ruokasalin ikkunapöydällä on esillä talon vanha vieraskirja ja tarkka martta oli löytänyt sieltä toisen marrtayhdistyksen kirjoituksen…vuodelta 1954. Tämä marttaryhmä oli ollut Wanhalinnojen vieraana. Opas kertoi, että myös talon emäntä oli kuulunut marttoihin.

Vanhalinna-4301Vanhalinnasta löytyy Kultaranta-huonekin. Siellä on alunperin Kultarannassa ollut kalustokokonaisuus, joka kunnostettiin reilu kymmenen vuotta sitten Alfred Kordelin-säätiön myötämän apurahan turvin. Kalusto on teetetty Vihdissä Lohikarin puusepäntehtaalla 1910-luvulla. Erikoisuutena on kultavärillä maalattuja kasvokuvia. Miten kalusto sitten on päätynyt Vanhalinnaan? Mauno Wanhalinna oli ostanut ne huutokaupasta. Kalusto oli päätynyt Turun yliopiston päärakennukseen Phoenixiin (entinen hotelli Turun kauppatorin laidalla). Kun yliopisto siirtyi uusiin nykyaikaisiin tiloihin 1950-luvun lopussa, vanhat kalusteet huutokaupattiin.

Vanhalinna-4303Kiersimme myös keittiöön, joka oli varsin moderni sen aikaiseksi keittiöksi. Se oli modernisoitu jo 1940-luvulla vain kymmenen vuotta talon valmistumisen jälkeen. Keittiössä oli varsin iso sinkkinen tiskipöytä. Esillä oli leipomisvälineitä. Ehkäpä joku oli aloittamassa leivonnan… ja silityskin oli jäänyt kesken….Ison ruokapöydän ympärille mahtui jopa 14 henkeä.

Vanhalinna-4315

Viimeisenä huoneena oli isännän huone. Huoneessa oli kassakaappikin, jonne ei tosin löytynyt avainta Mauno Wanhalinnan kuoleman jälkeen, vaikka hän oli eläissään sanonut avaimen olevan tallessa…no kun kassakaappi saatiin auki, ei siellä sitten mitään ollutkaan. Se oli kuulema sitä Mauno Wanhalinnan omaa huumoria.

Linnavuorelle 200 porrasta

Vielä oli aikaa kiivetä Linnavuorelle. Paikka on nimensä (Vanhalinna)  mukaisesti vanha linnan paikka. Paikalla on sijainnut vanha puolustuslinna, joka jäi pois käytöstä, kun alettiin rakentaa uutta linnaan – Turun linnaa 1200-luvulla. Vanha linna sijaitsi korkealla linnavuorella, joka kohoaa nykyisen kartanon  vieressä.

Linnavuori-4322Osa martoista ehti kivuta Linnavuorelle ihailemaan upeita Aurajoen kansallismaisemia. – Kannatti kiivetä 200 porrasta huipulle. Maisemat olivat hienot, todettiin yhdestä suusta. Alhalla levittäytyi Aurajokilaakson kansallismaisema.

Linnavuoren laella levittäytyi myös värikäs luonnon kukkien matto. Mutta mitä olivat nuo valkoiset kukat tuolla kauempana? Kävely kukkien luo paljasti niiden olevan matalia Juhannusruusuja. Olipa kaunista. Kauniita olivat myös pient orvokit, jotka levittäytyivät isoina mattoina Linnavuorella. Hetki ylhäällä ja sitten rappuja alas. Matkan varrella oli opastauluja, joista pystyi seuraamaan mikä oli ollut merenpinnan korkeus milloinkin…siis tuhansia vuosia sitten. Linnavuori-4319

Olen aikaisemminkin Linnavuorella katsellut maisemia, mutta koskaan aikaisemmin siellä ei ole ollut niin paljon luonnon kasvillisuutta. Aikaisemmat käyntini ovatkin olleet elokuussa ja syyskuussa. Linnavuoren laelta löytyy myös penkkejä, joilla voi vaikkapa istahtaa ja nauttia maisemista.

Nälkä tyydytettiin Nautelan kartanossa

Nautelan kartano-4358

Kello oli kirinnyt jo puoleen päivään ja kaikilla oli varmasti nälkä. Ruokakohteeksi oli valittu Nautelan kartano Liedossa. Kartano ottaa ryhmiä vastaan tilauksesta ja se on suosittu juhlien pitopaikka. Marttoja odotti herkullinen noutopöytä. Kartanon emäntä Merja Jokila oli ansaitulla lomalla, mutta meille oli ruuan valmistanut mainio pitoemäntä Kavalton tilalta, Heli. Uusia perunoita Rymättylästä, possunfilettä ja broilerivuokaa…. isoäidin salaattia, kotijuustoa, joka syötiin viimeiseen muruseen asti. Niin ja olihn pöydässä sillit ja muut lisukkeet, saaristolaisleipää, yrittileipää ja mitä kaikkea vielä! Ruokaa kehuttiin eikä syystä. Kaikiki saivat syödäkseen…ruokaa riitti. Lieto-opas kertoi ruokailun ohessa  Nautelan kartanon historiasta ja miten kartano oli päätynyt nykyiselle omistajasuvulle 1970-luvun lopulla.

Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli … upea

Pyhän Henrikin taidekappeli-4359

Ruokailun jälkeen suuntasimme kohti Pyhän Henrikin ekumeenista taidekappelia Turun Hirvensalossa. Ajettiin läpi Turun Aurajoen vartta.  Kertoilin Turun nähtävyyksistä ja kun ohitimme Väinö Aaltosen museon, kuultiin miten Väinö Aaltonen liittyy Mäntsälään….omaan kotikuntaamme. No se on sitten jo toinen tarina. Sen tarinan kerron myös Mäntsälän kartanokierroksella, kun ohitamme Aaltosentie…..

Pyhän Henrikin kappeli oli kuljettajallemmekin ihan usi kohde ja hiukan epäilytti, kun ajoimme läpi aivan tavallisen asuntoalueen…, että tuleeko sieltä mitään kappelia, mutta kyllä vaan. Sieltä se löytyi. Kappeli sijaitsee korkealla mäellä ja sinne johtaa punainen asfaltti…aivan kuin punaista mattoa pitkin kävelisi. Pyhän Henrikin taidekappeli-4376

Kappeli valmistui vuonna 2005 kaikkien Suomessa olevien kirkollisten yhteisöjen käyttöön. Arkkitehti, professori Matti Sanaksenahon suunnittelema rakennus on kuin väärinpäin käännetty vene. Vene on ekumenian tunnuskuva.  Arkkitehtikilpailun voittaneen työn nimi oli tosin Ikhthys, joka on kreikkaa ja tarkoittaa kalaa. Kala on kristittyjen jakamattoman alkukirkon tunnus. Kun kirkkoon tulija avaa oven, hän astuu kuin suunnattoman suuren kalan vatsaan. Kahdensadan hengen kirkossa kaikki sisärakenteet ovat suomalaista mäntypuuta: lattiat, seinät, alttari ja penkit. Luonnonvalo valaisee alttarin. Kirkon opas kertoi, että arkkitehdin määräyksestä kirkossa pitää olla aina luonnonkukkia. Siellä ei saa käyttää muita kuin luonnonkukkia. Kaunis keltainen niittyleinikkikimppu koristi alttaria meidän vierailupäivänä. – Talvella kaivan lumen alta mustikanvarpuja, kertoi opas.

Pyhän Henrikin taidekappeli-4371

Täytyy sanoa, että ulkoapäin kirkko näyttää aika tummalta ja mietin sinne kävellessä, että mikä saa ihmiset kiinnostumaan tästä kirkosta, mutta kun oven avasin, niin en enää ihmetellyt. Mikä valo ja hieno tunnelma. Oli aivan toinen maailma.

Oppaan tarinoinnin jälkeen laulettiin Suvivirsi. Kauniisti soi. Olihan meidän joukossa monta mestarilaulajaa. Aikaa oli myös tutustua kirkossa olevaan ”Apostolien autot” – näyttelyyn. Koska kyseessä on taidekappeli, niin kohteessa on kappelin oman taiteen lisäksi myös vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Ulkoapäin katsottaessa ei kyllä totta tosiaan arvannut mikä näky kohtaa tulijan. Tumma ulkokuori ei paljasta kirkon valoa. Alttari kylpi valossa – ja kaikki luonnon omaa valoa. Tuonne tekisi mennä vielä uudestaan…. yksin. Istua ihan hiljaa penkillä ja antaa ajatusten kulkea.

Hovimäki rupesi elämään….

Brinkhallin kartano-4385

Kesäretken etäisin vierailukohde oli Brinkhallin kartano Turun Kakskerrassa. Kartano on ehkä paremmin tunnettu TV2:n historiasarjan Hovimäkenä. Sarjaa filmattiin aikoinaan täällä. Brinkhallin kartano-4390

Kartano on Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön hallinnassa. Alueen rakennukset ovat enimmäkseen 1790-luvulta. Sisätilat on remontoitu 1920-luvun malliin. Silloin kartanossa tehtiin viimeinen sisäremontti ja yläkertaan rakennettiin mm. kylpyhuone. Kartanon englantilainen puisto on maamme vanhimpia maisemapuutarhoja.

Brinkhallin Ystävien puheenjohtaja Outi Kauppi esitteli innostuneena kartanoa martoille. Opastuksessa tuli ilmi hänen paneutuminen koko sydämellään kartanon hyväksi tehtävään työhön. Hänellä oli monta tarinaa kerrottavana. Brinkhallin Ystävät on perustettu auttamaan kartanon hoidossa. Heidän toiveena on saattaa kartano entiseen loistoonsa. Paljon tehdään talkoita mm. joka kevät ja syksy hoidetaan ja huolletaan puutarhaa.

Brinkhallin kartano-4396

Kartanon lisäksi piha-alueella on kaksi kavaljeerisiipeä, joista toisessa on kahvio ja toisessa vuokrattava monitoimitila, jossa nyt oli taidenäyttely. Pihalta löytyy myös vanha pakaritupa, jossa sielläkin oli esillä taidetta. Taidetta löytyi myös kahvion seiniltä. Kahviosta sai ostaa kahvin kanssa leivonnaisia ja myynnissä oli myös kirjallisuutta ja Brikhallin ystävien valmistamia ”matkamuistoja”, mm. ranteen lämmikkeitä.

Brinkhallin kartano-4379

Partiolaisten Metsäkirkko

Metsäkirkko-4399

Osa martoista lähti tutustumaan myös Metsäkirkkoon, jonka partiolaiset ovat rakentaneet kartanon vieressä olevaan metsään. Opastein merkitty polku vei omenapuutarhan läpi niityn laitaa metsään, josta metsäpolkua pitkin käveltiin Metsäkirkkoon. Polku oli hyvin merkitty ja reitin varrella meitä ilostutti puusta valmistetut Maahiset. Hauskoja. Matkaa kartanolta kertyi n. 300 m. Metsäkirkko-4407

Ison kiven kylkeen oli kiinnitetty puinen iso risti. Puiden väliin pingotetusta köydestä roikkui kynttilälyhty ja olipa kirkossa oma kellokin, kaksi metallista puikkoa, joita yhteen lyömällä saatiin kaunis kellojen ääni. – Vaikuttava luonnon oma kirkko, todettiin ja kuultiin Outi Kaupin lausuma kaunis runo. Pieni alttarikin ristin edessä oli – luonnon oma kivi.

Brinkhallin kahviosta voi ostaa Outi Kaupin ja Arja Paasioksan kirjoittaman vihkosen ”Brinkhallin luonto-kulttuuripolun opasvihkonen”, jossa esitellään polun varren kasveja ja kerrotaan niiden käytöstä. Mukana on myös tarinaa Kalevalasta ja sen loruja.

Metsäkirkko-4414

Kotimatkalla pysähdys Tuorlan Majatalossa Tuorlan Majatalo-4442

Kesäretken viimeinen kohde oli Kaarinassa sijaitseva Tuorlan Majatalo, jossa nautittiin kahvit ja tehtiin ostoksia. Majatalon puodissa on myynnissä lähialueen tuotteita. Kotimatka sujui joutuisasti ja Mäntsälässä oltiin ohjelman mukaisesti vähän ennen klo 21. – Olipas mukava matka, todettiin ja toivoteltiin hyvää kesää.

Matka oli Kartanomatkojen tuotantoa ja on saatavissa myös muille ryhmille, jos kiinnostuit matkasta.

Tuorlan Majatalo-4444
Matkaa tehtiin Liikenne Seppälän laadukkaalla bussilla .

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *