Värikallion ihme – Hossan kansallispuisto Suomussalmella

Osallistuin valokuvauskurssille kesällä Kuusamossa ja kotimatkalla päätin kurvata Hossan kansallispuiston kautta. Mikä siellä Hossassa kiinnosti? Helppo vastaus tällaiselle historiafriikille – Värikalliot. Muinaiset kalliomaalaukset. Maalaukset sijaitsevat jo muinoin käytetyn vesireitin varrella. Korkeasta kalliosta on erotettavissa 61 kuviota.

Hossan kansallispuisto

Hossa-7769Hossan kansallispuisto sijaitsee Suomussalmen kunnassa Kainuussa, ei kovin kaukana itärajasta. Värikallion maalaukset ovat Suomen suurimpia esihistoriallisia kalliomaalauksia. Arvioidaan, että ne on maalauttu kivikaudella, noin 3500-4500 vuotta sitten. Vau, jotain niin vanhaa on tallella! Eihän sitä osaa oikein edes ajatella. Kuviot on maalattu joko veneestä tai jäältä. Kuvat liittyvät metsästykseen ja shamanismiin. Kuvat löydettiin vuonna 1977.

Mietin, että kun näin lähellä nyt olin, niin täytyyhän maalaukset nähdä. Hiukan mietitytti vain kalliomaalausten sijainti – aika kaukana teistä keskellä erämaaluontoa….. No härkää sarvista ja ajelin Hossan luontokeskukseen, josta sain hyvät ja tarkat ohjeet kartan kera miten Värikallioille pääsisin. Tottahan se myös oli, että auto oli jätettävä 4,5 km päähän Värikallioista eli kävelyä tosiaan riittäisi, mutta reitiltä ei voinut kuulema eksyä…… Näin luontokeskuksen virkailija minulle vakuutti. Luontokeskuksessa pääsin tutustumaan myös Värikalliosta ja kalliomaalauksista kertovaan näyttelyyn. Mielenkiintoista!

Hyppäsin autoon ja ajelin saamieni ohjeiden mukaan Lihapyörteen P-paikalla. Auto parkkiin. Olihan siellä muutama muukin auto – ei kovin monta, mutta joku muukin oli retkeilemässä. ei muuta kuin kamera reppuun ja juomapullo mukaan ja suunta kohti Värikalliota.

Hossa-7693

Hossa vrt. Oulanka

Reitti oli vaihtelevainen ja korkeuserojakin oli, mutta ei reitti liian haastava ollut. Olin jo viikon aikana Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa vaeltaessani huomannut, että reiteistä pidettiin hyvää huolta. Hossa-7807On rakennettu portaita ja pitkospuita ja ajoittain polkua on paranneltu. Varsinkin Oulangan reitit muistuttivat välillä kuin etelän kävelyteitä. Oulangon reitit ovatkin varsin suuressa käytössä. Hossa on hiukan eri maata. Sitä ei ehkä ole löydetty….. Minäkään en kävelyni aikana tavannut ristin sielua kuin vasta paluumatkalla Ala-Ölkyn laavulla kolme eväitä syövää nuorukaista, jotka myös totesivat, että eipä Hossassa paljon ihmisiä tapaa…taisivat olla paikkakuntalaisa. Olivat saapuneet soutuveneellä laavulle.  Hossa-7800

 

 

 

 

 

 Erämaan hiljaisuutta- ei ristin sielua

Minä siis vaelsin kauniissa kainuulaisessa erämaassa hiljaisuudessa ja ihmettelin luonnon ihmeitä. Kun yksin vaeltaa, niin välillä tulee uskon puute… kuinkakohna pitkä matka vielä on. Minäkään en hoksannut heti ottaa kännykän Sport Trackeriä käyttöön, joka olisi kertonut kävelemäni matkan. No tämän erehdyksen korjasin ja alitoin ohjeman päälle aj usko palautui, että vielä on vaan käveltävä.

Majavanpesä ja muita luonnon ihmeitä

Hossa-7831

Reitti kulki välillä hyvinkin korkealla. Alhaalla kulki sininen joki, josta bongasin majavan pesän! Kuplat veden pinnassa kertoivat, että pinnan alla oli joku, mutta pinnalle ei tullut, vaikka jonkin aikaa odottelin….

Välillä kuljin suomaisemissa pitkospuita pitkin ja katselin muuraimen kukkia. Matkan aikana ihailin maariankämmeköitäkin. Olivat kuulema korpimaariankämmeköitä – näin kertoi asiantuntija myöhemmin. Hossa-7716

 

Välillä katselin kosken kuohuja ja ihmettelin runsasta naavan määrää puiden oksilla.

Hossa-7844Kyllä ilman on oltava puhdasta! En edes Oulangan maisemissa  nähnyt noin paljon naavaa.

Värikallio – kalliomaalauksia tuhansien vuosien takaa

Lopulta saavuin Värikallion hyvinvarustetulle laavulle. Sieltä löytyi yöpymismökki, wc, nuotiopaikka ja kuivia polttopuitakin kuten kaikilta laavuilta. Siinä hiukan ihmettelin, että mistäkö löydän kalliomaalaukset. No opastekin löytyi – vielä 300 m. Siispä eteenpäin. Ja siinähän ne olivat!

Hossa-7781Kalliomaalausten eteen on rakennettu katselulaituri. Pitkän pitkä laituri. Opastetaulu kertoi, että vain viisi henkeä sai yhtäaikaa laiturilla oleskella. No eipä ollut ruuhkaa. Siispä laiturille ja kuvioita katselemaan. Ja totta tosiaan kyllä sieltä kallion pinnasta erotti erilaisia kuvioita. Tuossahan on tikku-ukko ja tuossa toinenkin ja eiköhän tuossa näkynyt eläin. Laiturilla oli myös opastaulu, johon oli kuvattu kuviot ja kerrottu niistä. Mielenkiintoista. Kallioseinämä oli korkea. Veden pinta on aikanaan ollut korkeammalla, ei niitä kuvioita ole muuten kaillioon pintaan voitu maalata. Laiturilla oli myös vieraskirja, johon raapustin omankin nimeni. Minua ennen kyseisenä lauantaina oli kirjaan kirjattu kolme nimeä. Edellisenä päivänä kirjasta löytyi kaksi nimeä. Ei siis ruuhkaa……

Hossa-7768Ihmishahmoja ja hirvieläimiä

Värikallion maalaukset ovat Kainuun ainoat ja niillä on ehkä aikoinaan viitoitettu reittiä tai sitten kuvattu tapahtumia. Hossa on ollut vesireittien solmukohta. Siellä on kuulema hyvä kaiku. Harmi, että en tätä tiennyt enkä sitä sitten osannut kokeilla. Hossan maalauksissa toistuu sarvipäinen tai eläimeksi pukeutunut ihmishahmo. Hahmo saattaa esittää noitaa tai shamaania. Hossan maalauksissa on pieniä tikkumaisia hirvikuvioita, joita ei tavata Suomen muissa kalliomaalauksissa. Kallion pinnasta erottuu myös ihmishahmoja kolmion muotoisine kasvoineen. Nämäkin kuviot ovat omalaisensa Hossan maalauksissa. Ihmeellistä taasen on, että Värikallion kuvissa ei ole lainkaan veneitä. Asiantuntijan mielestä kallion piirretyistä hahmoista suurin osa on naisia ja vieläpä, että he ovat synnyttämässä. Erikoista, kunpa tietäisimme enemmän…..

Hossa-7777

Aikani ihmeteltyäni kuvia ja kuvattuani niitä, lähdin paluumatkalle. Samaa reittiä Lihapyörteelle. Samat olivat maisemat eikä nytkään majavanpesän kohdalla näkynyt asukkaita. Reitin varrella oli lähdekin, mutta kyltti kertoi, että vettä ei ole tutkittu. Niin rauhallista, metsälampia, kelohonkia ja luonnon omaa taidetta. Porojakaan en nähnyt, vain jälkiä.Hossa-7864

Savunhajua ….

Yhtä yksin sain kävellä paluumatkankin, vain siellä Ala-Ölkyn laavulla tapasin nuo kolme nuorukaista. Savun haju oli jo hiukan aikaisemmin kertonut, että jossakin palaa…. no nuotissa paistuivat nuorten makkarat.

Niin se matka loppui ja löysin autoni sieltä Lihapyörteen P-paikalta. Se olikin enää ainoa kulkuneuvo, muut olivat jo jatkaneet matkaa. Näin sitten minäkin. Reppu autoon ja nokka kohti Suomeussalmea, josta olin varannut seuraavan yöpymisen. se onkin istten taas oma tarinansa – tuo Suomussalmi.

Enemmän kuvia Hossan Värikallioista näet Kartanomatkojen Facebooksivuilta, jotka ovat julkisia kaikille ja myös ne, jotka eivät ole Facebookissa voivat sivuja katsella.

Hossa-7808

 

 

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Värikallion ihme – Hossan kansallispuisto Suomussalmella

  1. Mukavaa että omasta paikkakunnastakin tehdään blogitekstejä :). Ei kuule ole parempaa paikkaa asua, ainakin näin 11-vuotiaan luonnonystävän mielestä 🙂

    1. Kiva, että blogiani luetaan ): Hieno paikka se Hossa. Oli elämys kävellä siellä. Kunpa voisin käydä useammin. Asut luonnonystävän kannalta upealla paikkakunnalla. Luontoa joka puolella.

Vastaa käyttäjälle Minävain Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *