Vihdoinkin Olavinlinnassa ja odotettu Punkaharju

Elokuu 2008

Matka Olavinlinnaan ja Punkaharjulle

Jo pitkään olin suunnitellut käyväni Olavinlinnassa, mutta …. matka tuntui pitkältä ja muut kiireet veivät ajan.

Olin tavannut pari vuotta sitten Kotimaan ryhmämyyntipäivillä Helka Kososen Metsämuseo Lustosta. Hän otti minuun yhteyden alkukesästä ja pyysi tutustumaan kohteeseen ja lupasi myös esitellä Punkaharjua.

Kun löysimme vielä sopivan ajankohdan elokuulta, niin eipä muuta kuin auton nokka kohti Savonlinnaan ja Punkaharjua.

Tutustuminen Metsämuseo Lustoon – kohde yllätti

Reilut kolme tuntia ajelin Mäntsälästä Punkaharjulle, jossa Kososen Helka minua jo odottelikin Metsämuseo Lustossa. Tapasin myös Luston johtajan Helkamari Nolten lounaan merkeissä.

Kuulin monta mielenkiintoista seikkaa Lustosta. Helka esitteli kohteen ja täytyy myöntää, että kohde yllätti minut.

Koneaika

Paljon katsottavaa

Lustossa on paljon katsottavaa ja kohde on valtavan monipuolinen. Eikä edes Koneaika ole tylsä pelkkä koneita esittelvä halli, vaan siellä saa kattavan kuvan Suomen metsäteollisuudesta entisajan uittoista ja tukkikämpistä aina nykyajan hienouksiin asti.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa – eikös näin sanota. Kuvia Lustossa onkin paljon ja valtavasti tietoa ja tarinaa.

Hiljaisuuden huone Lustossa

Hiljaisuuden huone on kiinnostanut kävijöitä Lustossa. Enkä ihmettele! Hiljaisuutta ja vain luonnon äänet…… Milloin lintu ääntelee lammella ja milloin nähdään kalan uiskentelevan tai sudenkorennon lentelevän.

Iso museokauppa

Hämmästyttävän iso ja monipuolinen museokauppa lukuisine kirjoineen ja museon imagoon sopivine myyntitavaroineen. Eikä museossa ole unohdettu lapsiakaan. Kiva kohde!

Legendaarinen Punkaharjun Valtionhotelli

Kävimme tutustumassa nostalgiseen Punkaharjun Valtionhotelliin, jossa myös yövyin ja sain aistia menneiden aikojen matkustustunnelmaa. Toki hotelli vastaa nykyajan vaatimuksia, mutta kuitenkin siellä voi aistia historian havinaa.

Punkaharjun matkailutiellä – kansallismaisemissa

Ajelimme Punkaharjun kapealla harjulla Suomen ehkä tunnetuimmissa kansallismaisemissa. Harjun puut ovat korkeita ja estävät osittain upeat maisemat, mutta kyllä harju kannattaa katsastaa.

Tien varrelle on tehty pysähdyspaikkoja. Kannattaa välillä jarruttaa ja hypätä pois autosta ihailemaan maisemia. Alue on luonnonsuojelualuetta.

Taidekeskus Retretti

Tutustuimme Taidekeskus Retrettiin, jossa tänä vuonna oli mm. Ellen Thesleffin näyttely.

Mielenkiintoinen oli kallioon louhittu luola, joka on aikoinaan tehty nimeomaan taidenäyttelykäyttöön. Siellä oli myös Leonardo da Vincin keksintöjen esittely.

Osa näyttelyesineistä oli sellaisia, että pääsi itsekin kokeilemaan da Vincin keksintöjen nerokkuutta.

Punkaharjulta löytyy myös puulajipuisto

Ajelimme myös alueella olevassa puulajipuistossa. Pyörähdimme myös Kesämaan portilla. Kesämaa on koko perheen ”puuhamaa”.

Keisarinnan huvila

Illalla kävin vielä itsenäisesti tutustumassa Valtionhotellin Keisarinnan huvilaan, jossa on majoitushuoneita. Keisarinnan huvila on erillinen rakennus parin sadan metrin päässä päärakennuksesta.

Rakennus on nimetty Venäjän keisarinnan mukaan, vaikka hänen ei tiedetä huvilassa koskaan yöpyneen.

Lukuisat olivat portaat matkalla, mutta se kävi hyvin kuntoilusta. Harmi vain, että Suomen kesä näytti näitä tänä kesänä jo tutuksi tulleita sateisia kasvojaan.

Kävin ajelemassa Punkaharjun kirkonkylässä ja jälleen ajelin harjulla….

Maailman suurin puukirkko!

Hyvän aamiaisen jälkeen suuntasin kohti Kerimäkeä. Aurinkokin paisteli.

Ajattelin, että Kerimäen suuri puukirkko on nähtävä, kun näin lähelle tulin. Täytyy sanoa, että kirkko tosiaan sykähdytti! Astuessani sisään ajattelin, että ei näin isoa kirkkoa voi olla! Kirkko oli kaunis.

Kellotapulissa katsomassa maisemia

Kirkon vieressä seisoo kellotapuli, johon pääsi kiipeämään parin euron maksua vastaan.

Jyrkät portaat asettavat tiettyjä vaatimuksia. Huonojalkaisille ei sovi kohteeksi, mutta muiden kannattaa torniin kavuta.

Luukut ovat auki muutamaan ilmansuuntaan ja näkymät ovat kyllä hienot. Paljon vettä ja sinisiä järvenselkiä.

Majoituspaikaksi sopiva Herttua – ex tempore käynti

Huomasin, että kirkolta on vain pari kilometriä hotelli Herttuaan ts. Kuntoutuskeskus Herttuaan kuten nimi nykyään kuuluu. Päätin katsastaa myös sen, kun melkein vieressä olin.

Hotellissa otettiin ystävällisesti vastaan näin yllättäenkin tuleva tutustuja. Minulle esiteltiin hotelli ja pääsin näkemään muutaman huoneen.

Veteraaninäyttely

Alakerrassa on mm. veteraaninäyttely ja piha-alueella kunnostettuja juoksuhautoja. Löytyypä pihalta panssarivaunukin. Herttua sijaitsee hiekkaisella niemellä ja molemmin puolin hotellia on vettä. Hienolla paikalla.

Savonlinnaan ja odotettu Olavinlinnna

Kerimäeltä olikin sitten aika siirtyä Savonlinnaan ja Olavinlinnaan. Piipahdin Savonlinnan Matkailussa. Sain hyvän vinkin mihin voi jättää auton Olavinlinnaan tutustumisen ajaksi.

Kävelysiltaa pitkin linnaan

Kävelin linnaan kävelysiltaa pitkin. Oli hieno tunne kävellä sisään linnaan.

Opastukset tasatunnein

Opastuskierrokset alkavat tasatunnein. Vaikka oli jo elokuun puoliväli, niin hämmästyttävän paljon turisteja liikkui edelleen. Monet toki ulkomaalaisia, mutta kyllä suomenkieliseenkiin ryhmään riitti väkeä parinkymmentä henkeä. Mutta niin vaan Olavinlinnan kiinnostaa myös turisteja.

Opastetulla kierroksella

Tunnin kestävän kierroksen aikana opas kertoi tarinaa ja historiaa Olavinlinnasta. Asiantunteva opastus.

Paljon portaita

Monenmoiset portaat tuli kiivettyä,joten tämä kohde ei sovi huonosti liikkuville. Yleensä portaat olivat kierreportaita ja kaide oli oikeakätisille suunniteltu, sillä siihen aikaan, kun linnassa asuttiin, ei vasenkätisiä ollut, koska … niin he olisivat olleet kummajaisia ja kaikista tehtiin oikeakätisiä.

Vietin vielä jonkin aikaa linnassa ja linnan alueella kierroksen jälkeen. Sitten kävelin jälleen kävelysiltaa pitkin. Katselin linnaan mantereelta ja ihmettelin, että miten ihmeessä linna oli aikoinaan saatu rakennettua. Hiukan kiertelin kävellen kaupungissa ja sitten oli lähdettävä kotimatkalle.

Sama maisema – 46 vuotta eroa – huomaa puuston kasvu

Kaksi kuvaa otettuna samasta tornista. Vasemmalla maisema v. 2008 ja oikealla sama maisema mustavalkokuvana v. 1962.

Juvalla on Rapion Mylly

Juvalle saavuttuani muistin Rapion Myllyn ja Pian. Häneen olin tutustunut muutama vuosi sitten matkamessuilla.

Nyt oli mahdollisuus käydä katsomassa kohde, joka oli saanut Suomen Helmi-matkailukunniakirjankin.

Vanha saha on muutettu myllyksi ja kohteessa on myös kahvila ja kesäaikaan siellä on jopa kesäteatteri. Teatteria esitetään sisätiloissa, joten huonokaan sää ei pilaa teatterinautintoa.

Ostoskohde

Pian tapasin leipomassa patonkeja kohta saapuvalle kokousryhmälle. Minäkin pääsin patonkia maistelemaan. Hyvää oli. Ensi kesänä niitä ehkä saa ostaa myllypuodista. Minäpä ostin Rapion Myllyn maanmainoita jauhoja montaa eri sorttia ja tietysti kauraryynejä, joista nyt keittelen aamupuuroa.

Päätieltä muutama kilometri

Päätieltä on muutaman kilometrin matka myllylle. Kannattaa poiketa. Myllypuoti on auki ympäri vuoden, mutta tarkemmat aukioloajat kannattaa tarkistaa.

Pian kanssa jutellessa ja kuulumisia vaihdettaessa ja samalla paikkaan tutustuessa kuluikin pari tuntia kuin siivillä. Sitten oli taas matkaa jatkettava.

Melko myöhäinen oli kotiintulo, mutta antoisa oli matka. Kylläpä taas on mukavia muistoja ja monta kohdetta tuli nähtyä.